12.2.2013 **** Etusivulle 12.2.2013 **** Etusivulle
Tapani Lausti
Noam Chomskyn rooli Yhdysvaltain ulkopolitiikan ja yhteiskuntapolitiikan vakavasti otettavana kriitikkona käy monien eliittiajattelun pauloissa olevien intellektuellien ja journalistien hermoille. He turvautuvat usein pilkkaan ja vääristelyyn. Suomen Kuvalehden Yhdysvalloissa asuvan avustajan Marko Maunulan blogi (Chomsky ja ideologian vaarat, Suomen Kuvalehti/Blogit, 5.2.2013) tarjoaa hyvän esimerkin älyllisesti ala-arvoisesta hyökkäilystä Chomskyn ajattelua vastaan.
Kunnon argumentoinnin sijaan hän turvautuu solvauksiin, ja kuten tapa näyttää vaativan, myös vääristelee Chomskyn ajatuksia. Maunula hahmottaa Chomskysta irvokkaan karikatyyrin. Hänen mukaansa Chomskyn ajattelussa ”ideologia ohittaa logiikan”. Koska hänen argumenttinsa ”on paranoidi ja nihilistinen”, se ruokkii ”epäluottamusta demokratiaan sekä demokraattiseen prosessiin ongelmien ja epäkohtien korjaamiseksi”.
Maunulan ylimielisyydellä ei näytä olevan rajoja: ”Kuten hyvä propagandisti, Chomsky sekoittaa taitavasti faktoja ja fantasioita. Hän ajattelee terävästi silloin, kun se palvelee hänen päämäärätietoisia etujaan. Hyvä ajattelija kritisoi omia hypoteesejaan, testaten oletuksiaan logiikan ja todistusaineiston avulla. Chomsky lopettaa analyyttisen arvion saavuttuaan mieleiseensä lopputulokseen.”
Maunulan teksti osoittaa, ettei hän ole vaivautunut perehtymään kunnolla Chomskyn työhön. Tosiasiassa Chomsky käyttää analyyseissään aina runsasta dokumenttiaineistoa ja uskottavien historioitsijoiden teoksia. Hänen analyysinsä ovat rationaalisia ja tosiasiapohjaisia. Chomskyn vakavan ja laajaa arvostusta osakseen saaneen työn asettaminen naurettavaan valoon kertoo enemmän Maunulasta kuin Chomskysta.
Yhdysvaltojen sisäisiä oloja tarkastellessaan Chomsky nojaa usein mielipidetutkimuksiin, joita valtamedia ei käytä, koska ne eivät vahvista maan mielipideilmastoa koskevia myyttejä. Chomsky on esimerkiksi todennut tutkimuksiin perustuen, että maan väestö on enemmän kallellaan vasemmalle kuin poliittiset puolueet ja poliittinen eliitti. Vaikka mielipidevapaus Yhdysvalloissa on ihailtavaa, ajattelun kirjoa rajoittaa valtamedian halukkuus myötäillä eliittiajattelua. Rationaalista ajattelua haittaa myös pelon ilmapiiri, jota maan hallitukset lietsovat oikeuttaakseen aggressiot ulkomailla ja poliisirepression kotimaassa.
Mitä demokraattiseen prosessiin tulee, Maunula viittaa Barack Obaman vastustajien suurliikemiehiltä saamiin suuriin rahasummiin lainkaan näkemättä kommenttinsa ironiaa. Myös Obaman leiri sai liikemaailmalta suuria rahasummia. Yhdysvalloissa väitelläänkin nyt siitä, mitä demokratiasta jää jäljelle, kun se on raharikkaiden säädeltävissä. Occupy Wall Street –liikkeen suosio osoitti väestön tyytymättömyyttä demokratian tilaan.
Toisin kuin Maunula väittää, Chomsky ei kiistä republikaanien ja demokraattien välisiä eroja. Tuoreessa haastattelussa hän toteaa, että tavallisten ihmisten asema on yleisesti ottaen parantunut hieman enemmän demokraattisten hallitusten kausina. Mutta monissa suurissa yhteiskunnallisissa kysymyksissä puolueiden näkemyserot eivät ole suuria. Olennainen yhtäläisyys demokraattien ja republikaanien välillä on kielteinen asenne taloudelliseen demokratiaan ja hyväksyvä asenne Yhdysvaltain sotilaallisiin aggressioihin eri puolilla maailmaa. (Republikaanit ovat Chomskyn mielestä ajautuneet viime aikoina joissakin yhteiskunnallisissa kysymyksissä mielettömyyksiin.)
Maunula luo kuvan Chomskysta ”tosiuskovaisten äärivasemmistolaisten” sankarina. Hän ei voi käsittää, miten kukaan voi ottaa Chomskya vakavasti. Hän näyttää uskovan, että Chomsky on jonkinlainen irrallinen hahmo amerikkalaisen ajattelun perinteessä ja saa kannattajikseen vain jonkin asteen hihhuleja. Hän on näin täysin tietämätön Yhdysvaltojen toisinajattelun perinteestä. Edesmennyt historioitsija Howard Zinn kirjoitti "pysyvästä vastarinnan kulttuurista". (Ks. Basic truths about US history)
Maunulan tietämättömyyttä Chomskyn ajattelun aatehistoriallisesta taustasta osoittaa myös hänen väitteensä, että Chomskyn ”ajatukset valitettavasti elävät (...) demokratiaa vierastavien, stalinismin ideologisten jälkeläisten parissa”. Maunulan luoma karikatyyri kätkee taakseen valistusajalta periytyvän rationaalisen ajattelun, kyvyn tarkastella yhteiskunnallisia rakenteita kriittisesti, pureutua valtaeliittien propagandistisen vakuuttelun ytimiin sekä analysoida suurvallan ulkopolitiikan suhdetta vauraiden yhteiskuntakerrosten taloudellisiin ja sosiaalisiin etuihin.
Ja mitä ideologioihin tulee, belgialainen tiedemies Jean Bricmont on kiinnittänyt huomiota siihen, että Chomsky suhtautuu kriittisesti moniin ideologioihin, jotka teeskentelevät tieteellisyyttä ja väittävät tarjoavansa kaiken kattavia ratkaisuja ihmisten ongelmiin. Bricmont korostaa, että Chomsky uskoo pragmaattisesti inhimillisen yhteiskunnan rakentamisen perustuvan kokeiluun ja kamppailuun. Hänen mielestään ei ole mitään syytä pitää marxismia, vapaita markkinoita tai edes anarkismia uskonnollisena opinkappaleena. (Ks. Towards a science of human nature)
Maunula pilkkaa Chomskya sanoen tämän olleen "vuosikausia naimisissa ajatukseensa öljystä [Irakin sodan] motiivina". Pilkka kääntyy Maunulaa vastaan. Sotaa edeltäneet Pentagonin salaiset asiakirjat osoittavat, että tarkoituksena oli käyttää miehitystä avaamaan Irak suurten ulkomaisten öljy-yhtiöiden operaatioille. Viime kesänä raportoitiin, että Irakin öljyntuotanto ohitti Iranin tuotannon ensimmäisen kerran yli kahteen vuosikymmeneen. Irakin tuotannon kasvun nousu osuu aikaan, jolloin ulkomaiset sijoittajat kuten ExxonMobil Corp. ja BP ovat kehittämässä uusia öljykenttiä ja korjaamassa vanhoja esiintymiä. (Secret Pentagon Docs Reveal Pre-War Plans to Get Big Oil into Iraq, Institute for Public Accuracy, 17.7.2012)
Ks. myös Journalisti-lehdessä ja näillä sivuilla käytyä väittelyä Chomskyn ajattelusta. Aloita tästä ja seuraa artikkelin alla olevia linkkejä.
Vieraile arkistossa: Noam Chomsky. Irak, Yhdysvallat