10.10.2008 **** Etusivulle 10.10.2008 **** Etusivulle
Tapani Lausti
Yksi asia on ollut selvä viimeaikaisessa finanssikriisissä: Suomen hallitus ja suomalainen media olivat Wall Streetin puolella. Amerikkalaisten enemmistön mielipiteitä heijastavat päätökset leimattiin "epärealistisiksi". Yhdysvaltain kansalaiset eivät ymmärtäneet parastaan. Pelastuspaketin etenemistä kongressissa seurattiin suomalaisessa mediassa jännittyneenä ja "oikea" päätös oli kaikille itsestään selvä.
Suomalaisesta mediasta oli vaikeata löytää kriittisiä arvioita asioiden taustasta. Kuitenkin olisi ollut helppoa löytää internetistä vaikkapa Nobel-palkitun taloustieteilijän Joseph Stiglitzin pelastuspakettia arvostelleet kommentit. (Ks. esim. Good day for democracy, The Guardian, 1.10.2008)
Stiglitz kirjoitti, että amerikkalaiset eivät ole ainoastaan menettäneet uskoaan hallitukseensa vaan myös sen talouspolitiikkaan, joka on nytkin vain uutta suuryrityksiä suosivaa hyvinvointipolitiikka. Se kätkeytyy vapaiden markkinoiden ideologian taakse. Jälleen uskotellaan, että rikkaiden suosiminen koituu myös tavallisten ihmisten hyödyksi. Tällainen politiikka ei ole toiminut kovin hyvin Amerikassa viimeksi kuluneiden kahdeksan vuoden aikana, Stiglitz huomautti.
Stiglitzin lisäksi 400 johtavaa yhdysvaltalaista taloustieteilijää arvosteli Henry Paulsonin läpi runnaamaa pelastuspakettia. Tätä ei juuri raportoitu edes Yhdysvaltain joukkotiedotusvälineissä. Parhaat analyysit löytyivät taas internetistä, esimerkiksi Mike Whitneyn ja Michael Hudsonin artikkelit. (Niitä ja monia muita hyödyllisiä analyysejä löytyy näiltä sivuilta: Media Watch, Yhdysvaltain politiikka, Maailmantalous.)
Kriisin laajemmasta taustasta hyvän yhteenvedon esitti filippiiniläinen yhteiskuntatieteilijä Walden Bello. Hän kirjoitti finanssipiirien ahneudesta, mutta totesi kriisin ilmentävän myös globaalin kapitalismin perusristiriitaa. Kapitalismille on ominaista valtavan tuotannollisen kapasiteetin luominen. Se menee lopulta väestön kulutuskyvyn yli, koska syvät epätasa-arvoisuudet rajoittavat tavallisten ihmisten ostovoimaa. Liikevoittojen ylläpitäminen käy vaikeaksi. (A Primer on Wall Street Meltdown, MRZine, 3.10.2008)
Tätä talouden hidastumista yritettiin vastustaa investoimalla ja jälleeninvestoimalla suuria summia finanssisektorille. Niinikään panostettiin uusliberaaleihin rahoitusrakenteisiin ja globalisaatioon. Koska kaksi viimeksi mainittua taktiikkaa eivät osoittautuneet kovin onnistuneiksi, tuo finanssipääoman kierrättäminen mielikuvituksellisilla velkaantumisen ketjuilla näytti houkuttelevalta tavalta lisätä voittoja. Tämä tie oli kuitenkin vaarallinen, koska se johti spekulatiivisiin kupliin. Harvojen vaurautta voitiin kasvattaa lyhyellä aikavälillä, mutta lopulta edessä on yritysten romahtaminen ja varsinaisen talouden taantuma, Bello kirjoittaa.
Suomessakin joukkotiedotusvälineet kirjoittivat enemmän "luottamuksen romahtamisesta" finanssimarkkinoilla. Onhan sekin totta, koska monimutkaisiin velkaantumisen ketjuihin luottaminen oli osa tätä työntekijöiden työn tuloksilla ja veronmaksajien rahoilla pelaamista. Kapitalismin kriisistä puhuminen ei kuitenkaan sovi toimittajien toimenkuvaan.
Lue myös:
Vieraile arkistossa: Media Watch, Yhdysvaltain politiikka, Maailmantalous