11.9.2004

David Griffinin "The New Pearl Harbor" ja kumulatiivinen argumentti

Jorma Anttila

Virallisen selostuksen puolesta ei ole olemassa kunnollisia todisteita. Näyttö tekijöistä ja tekotavoista on uutisohjailtua johdattelua, jonka
uskottavuus nojaa siihen, että "kaikkihan ovat asian TV:stä nähneet ja lehdestä lukeneet". FBI:n johtaja Mueller totesi CNN:ssä syyskuussa 2001: "Ei ole laillisia todisteita jotka osoittaisivat itsemurhakaappaajien henkilöllisyyden." ("There is no legal proof to prove the identities of the suicidal hijackers." Hän toisti saman yksityiskohtaisemmin 19.4.2002 San Franciscon Commonwealth Clubilla.)

David Griffinin vertailee teoksessa The New Pearl Harbor sitä, mitä 11.9. -iskuista on (1) väitetty tapahtuneen, mitä todisteita noiden
väitteiden puolesta on esitetty  (2) siiihen, millaiset seikat puhuvat tuota virallista selostusta vastaan ja mitkä seikat ovat suoranaisessa ristiriidassa virallisen selostuksen kanssa.

Griffinin esittämässä kumulatiivisessa argumentissa on kyse todisteiden joukon esittämisestä, joista kukin osoittaa virallisen selostuksen
virheellisyyksiä sen eri kohdissa. Virheellisyydet ovat toisistaan riippumattomia. Yksittäisen virallisen selostuksen kiistävän väitteen
pätemättömäksi osoittaminen ei merkitse sitä, että muutkin kiistävät väitteet olisivat pätemättömiä.

Griffin korostaa, että kaiken virallisen teorian kiistävän todistusaineiston ei tarvitse välttämättä olla perusteellista tarkastelua kestävää jokaisessa vääräksi osoittamisen kohdassa. Sen sijaan ns. deduktiiviset argumentit ovat yhtä kestäviä kuin niiden heikoin lenkki.
Esim. virallinen teoria tiivistettynä, "terroriteon toteuttivat islamistit ja vain islamistit", osoittautuisi vääräksi, jos jossain alakohdassa
ilmenisi muita aktiivisia teon tekijöitä tai mahdollistajia. Jos yksittäinen väite todetaan vääräksi, koko argumentti pettää.

Väite Yhdysvaltojen virallisen tason osasyyllisyydestä tapahtuneeseen on kumulatiivinen argumentti. Se siis koostuu useista toisistaan
riippumattomista väitteistä. Kukin argumentti tukee toisia. Kyse ei ole siis ketjusta heikoimpine lenkkeineen vaan köydestä, joka koostuu useista säikeistä. Jokainen säie vahvistaa köyttä. Silloin kun on paljon säikeitä, köysi kestää, vaikka osa säikeistä olisikin katkennut.

Virallisen osasyyllisyyden tai "rikoskumppanuuden" teoriaa puoltaa hyvin moni säie. Jos ilmenisikin — päinvastoin kuin kriitikot ovat osoittaneet — että terroritekoihin epäiltyjen rikostutkintaa ei olisikaan tarkoituksenmukaisesti estetty, se ei poista evidenssiä siitä, että WTC -tornit ja WTC-7 sortuivat hallituin räjäytyksin. Se, että presidentti olisikin nähnyt Sarasotan koululla TV:stä koneen törmäämisen ennen tavaustunnille menoaan — mikä on ajallinen mahdottomuus, ei heikentäisi evidenssiä siitä, että ilmavalvonta ei toiminut normaalien
rutiinitoimenpiteiden mukaisesti. Jotkin säikeet, kuten se että Pentagoniin ei osunut lennon 77 lentokonetta, riittäisivät yksinkin, ilman muuta evidenssiä, "virallisen totuuden" kumoutumiseen.

Virallisen teorian kriitikoita vastaan käytävässä väittelyssä koetetaan ottaa esiin jokin kriitikoiden yksittäinen heikolta vaikuttava väite ja
saatetaan se tavalla tai toisella epäuskottavaksi. Esimerkkinä vakavammin otettavasta kuin vain pelkkään kriitikoiden halventamiseen nojautumisesta on Political Research Associatesin Publiceye -sivustolla kirjoittavan Chip Berletin asialliseen muotoon kirjoitettu, mutta sisällöllisesti epäasiallinen hyökkäys Giffininin esitystä vastaan (http://www.publiceye.org/conspire/Post911/dubious_claims.html).
 
Berlet liittää ensin Griffinin tarkastelun salaliittoteorian taantumuksellisen perinteen osaksi. Sitten Berlet ottaa heikoilta näyttäviä kohtia Griffiniltä, muotoilee ne uudelleen ja osoittaa ne loogisiksi virheiksi. Esimerkiksi Pentagonin törmäyksestä Berlet väittää Griffinin todistavan, että "Pentagonin räjähdyksen rakettimoottoriin viittaavan törmäyksessä syntyneen tulipallon erilaisuus WTC:n törmäyksen
kerosiinitulipalloon nähden osoittaa, että kyseessä on ohjus". 1) Berlet kiistää Griffinin kyvyn määritellä tulipallon ominaisuuksia ja 2) antaa ymmärtää, että Griffinin argumentaatio lepää epämääräisellä ja virheellisellä pohjalla, kun tulipallon laatu on tälle riittävä todiste
ohjuksesta.(1)

Griffin muistuttaa vastauksessaan Berletille (http://www.publiceye.org/conspire/Post911/Griffin1.html), että ei ole esittämässä mitään suoraa todistusta ohjuksesta, vaan todisteita siitä, että kyseessä ei ollut B-757. Ohjus on muussa tarkastelussa esille tuotu, sinänsä perusteltu olettamus. Tulipallojen laadun ero oli vain yksi eikä kovin keskeinen osaväite.

"Ei todista mitään" on usein esitetty kommentti yksittäisiä väitteitä vastaan. Monet väitteet eivät todellakaan yksinään todista mitään.
Mutta vankimmat väitteet kierretään kokonaan. Berlet ei huomauta mitään siihen omituisuuteen, että jälkikäteen esitetyn tulipallokuvan palosta ei ole jälkeäkään tulen alla olleessa nurmikossa.


Selvittämisessä on oltava avoin kaikille mahdollisuuksille. Miksei Yhdysvaltojen hallitus ole tutkinut sitä mahdollisuutta, miten Osaman johtamat muslimifanaatikot onnistuivat laukaisemaan Arlingtonin hautausmaalta räjähtävän lentävän laitteen Pentagonin seinään. Siis
sellaisen joka olisi mahtunut sisään syntyneestä 18 jalan levyisestä aukosta? Miksei tutkita sitä, miten Osama panosti WTC -tornit ja 7:n, kun tämä oli räjäyttämässä torneja jo vuonna -93? Viralliselle teorialle arabikaappareista saataisiin tuolta selvää näyttöä. Viranomaisten
selvittelyssä on yksi selvä poissuljettu suunta, viranomaisten ja poliittisen johdon toiminta rikoksen mahdollistajana.

Virallinen selostus virheistä ja kyvyttömyydestä on ns. sattumateoria. Eri vaiheissa on tehty suuria virheitä ja monenlaisia outoja ja
selittämättömäksi jääneitä asioita sattui tapahtumaan. Kaikki epäselvyydet selitetään kokonaisuudessaan "niin vain kävi" -tyyppisin selityksin, joita ei kyetä täsmentämään ilman että selityksen uskottavuus muilta osin heikkenee. Turvaudutaan eräänlaiseen toiveajatteluun: "Ei ole mikään ihme, että tornit sortuvat lentokoneen törmäyksestä." "WTC7 sortui jotenkin yhtäkkiä tornien sortumisen seurauksena vajaan seitsemän tunnin jälkeen, koska yleisessä sekasorrossa tornien sortumisen siirtyminen jotenkin WTC7:ään, on odotettavissa".

Mutta se on tapahtunut tavalla, jota ei ole mahdollista täsmentää. Virallisen teoria kaatuu siihen, että se ei kestä täsmentämistä. Se ei
kestä lähempää tarkastelua.

Tapahtumien kulkua parhaiten selittävä kokonaisteoria on virallisen osasyyllisyyden teoria, jota voidaan nimittää myös sivumerkitykseltään halventavasti "salaliittoteoriaksi". (Virallisen totuuden puolustajat kokevat helposti, että virallisen osasyyllisyyden teoria saadaan pätemättömäksi, jos se voidaan sijoittaa salaliitoteorioiden luokkaan. "Salaliittoteoriat ovat aina vääriä, omituisia ja naurettavia.") Kyse on yksinkertaisesti siitä, mitkä tahot kykenisivät tapahtuneen toteuttamaan ja mitkä eivät. Kyse ei ole toki loppuun asti varmaksi väitetystä ratkaisusta, kuka tarkalleen teki ja mitä. (Kiertämättömiin kysymyksiin on saatava vastauksia perusteellisen tutkimuksen kautta.)

Johdonmukainen ja loogisena päätelmänä vaikeasti torjuttava selitysmalli on, että Yhdysvaltojen turvallisuusorganisaatiot toteuttivat iskut itse. Kaikki kummallisuudet ja suoranainen asian tutkimisen estämiset selittyvät. - Näyttö puhuu: Iskuja ollaan oltu jotenkin mukana
edistämässä. -- Mutta kaikkein varminta on hoitaa asia itse, alusta loppuun, ilman arvaamattomien ja taitamattomien arabikaapparilentäjien varaan laskemista. Kaikille mukavammat, helpommin nieltävät välimuodot eivät ole ilmeisiä. Kuten että arabien annettiin tietoisesti toteuttaa paljastunut salainen operaationsa, koska se olisi esille tulleena tilaisuutena myöhemmin poliittisesti hyödynnettävissä. Samalla näiden annettiin panostaa tornit. Tämä ei ole oikein uskottavaa.

Kylmän järjellisesti vaikeasti torjuttava päätelmä kokonaan itse masinoidusta operaatiosta, on tunteiden tasolla ja sosiaalisen
hyväksyttävyyden kannalta hyvin torjuttava. Se on sitä myös niille, jotka ovat valmiiksi suhtautuneet epäluulolla Yhdysvaltojen hallituksen pyrkimyksiin. USA:n politiikan arvostelu ei tarvitse teorioita salaliitosta.

Rikoksista pitää tutkia niitä, jotka niistä hyötyvät päämääriensä edistäjinä. Oli selvästi lausuttuja ajatuksia siitä, miten uusi Pearl
Harbor edesauttaisi uuden amerikkalaisen sotilaallisen vallankumouksen ja maailman hallinnan tavoitetta. Myöhemmin keskeiseen asemaan nousseiden uuskonservatiivien aivoriihen American Enterprise Instituten (AEI) yhteydessä toimivan PNAC:n asiakirja "Rebuilding America's Defenses" esittää syyskuussa 2000 seikkaperäisten maailmanhallinnan tavoitteidensa etenevän huomattavasti "jonkin katastrofaalisen ja katalysoivan tapahtuman kuten uuden Pearl Harborin" tapahduttua.

Salaliitto on kaikin puolin epämiellyttävä ajatus. Salaliiton ajatuksen torjumisesta selitysmallina joutuu nyt kuitenkin "maksamaan kovan hinnan". Joudutaan hyväksymään jokaisessa yksityiskohdassa uskomattomien sattumien ja ristiriitaisuuksien ketju. Sattumateoria pitäisi saada uskottavaksi tai todistetuksi malliksi. jokaisessa 38 Griffinin erikseen esille nostamassa, virallisen sattumateorian suurta hyväuskoisuutta vaativassa ja mahdottomuuksia sisältävässä kohdassa. (Ne liittyvät ilmavalvonnan ja puolustuksen rutiinikäytäntöjen vastaiseen lamaannukseen, WTC-sortumisiin, Pentagonin iskuun, mitä ilmeisimmin alasammuttuun lentoon 93, ennakkotietojen aktiiviseen poissulkemiseen ja myöhempään rikostutkinnan estämiseen, siihen miten "uutta Pearl Harboria" käytettiin hyväksi haluttuun sotapolitiikkaan sekä epäonnistuneiden viranomaisten ylennyksillä palkitsemisiin.)

Salaliittoteoriaa vastaan puhuvat väitteet ovat erilaisten retoristen kysymysten muodossa: "Miksi viranomaiset olisivat niin taitamattomia ja ajattelemattomia, että toimisivat tietyllä oudolla tavalla, kun helpompaa olisi ollut toimia yksinkertaisemmin?". Miksi räjäyttää WTC7, mikä olisi vain omiaan herättämään epäluuloja virallista selitystä kohtaan? Jos terroria tarvittiin, eikö helpompaa olisi räjäyttää pommi tai talo ilman lentokoneita? Miksi viranomaiset osallistuisivat omien kansalaistensa murhaamiseen? Miten laaja salaliitto voisi pysyä salassa ilman että joku sen paljastaa?"

Virallisen osasyyllisyyden teoriaa vastaan esitettäviin kyseenalaistuksiin on kuitenkin löydettävissä vastaukset. Kritiikin kyseenalaistavat
kysymykset (Onko uskottavaa, että...?) eivät ole sellaisenaan todisteita siitä, etteivätkö viranomaiset voisi ja kykenisi olemaan mukana terrori-iskujen toteutuksessa.

Virallista selostusta vastassa on taas selviä ja kiertämättömiä tosiasioita. Ne vaativat tietenkin lisäselvitystä. Selvitystä kuuluu
odottaa ensisijassa niiltä, joilla on keinot ja valtuudet siihen.

Griffinin johtopäätös on: "Kun katsotaan tosiasioita, virallisen selityksen edellyttämä sattumateoria vaatii paljon suurempaa hyväuskoisuutta kuin se, mistä 'salaliittoteorioiden' kehittelijöitä syytetään."


Liite:
 
Rebuilding America's Defenses: Strategy, Forces, and Resources for a New Century
           September 2000
    The Project for the New American Century (PNAC)

- Neo-conservative think tank, people who went on to become insiders in the Bush administration
- Dick Cheney, Donald Rumsfeld, Paul Wolfowitz (Rumsfeld's deputy at the Defense Department), and Lewis "Scooter" Libby (Cheney's Chief of Staff)

Chapter V 'Creating tomorrow's dominant force'

Call for the completion of the "revolution in military affairs," through which a Pax Americana, or "American Peace," can be more efficiently
established.

"The process of transformation,is likely to be a long one, absent some catastrophic and catalyzing event — like  a new Pearl Harbor." (p.51)

Huomisen maailmaa hallitsevaksi voimaksi "muuttumisen prosessi, on todennäköisesti pitkä, ellei sitten tapahdu jokin katastrofaalinen ja katalysoiva tapahtuma — kuten uusi Pearl Harbor".

"The United States has for decades sought to play a more permanent role in Gulf regional security. While the unresolved conflict with Iraq provides the immediate justification, the need for a substantial American force presence in the Gulf transcends the issue of the regime of Saddam Hussein." (p. 14)

http://www.newamericancentury.org/RebuildingAmericasDefenses.pdf



(1) Toiseksi Berlet tuo esiin Griffinin ihmetyksen siitä, että koneen nokan on väitetty puhkaisseen Pentagonin kolmannen kehän seinän. Berlet esittää että Griffin harhaanjohtaa väitteillään uskomaan, että "nokan hauraan kärjen olisi pitänyt mennä Pentagonin kolmen kehän läpi. Berletin mukaan koneen etuosa meni läpi tuosta reiästä.

Teksti perustuu Jorma Anttilan esitykseen Vanhalla ylioppilastalolla Helsingissä 11.9.2004 järjestetyssä tapahtumassa "USA ulkoisen terrorihyökkäyksen kohteena 11.9.2001 - totta vai tarua?"


p.t. 191 24970, 050-521 7643
jorma.anttila@helsinki.fi

Ks. myös:

[home] [focus] [archive]