24.11.2013 **** Etusivulle

Tämä on luku kirjastani Tienviittoja tulevaisuuteen (Like 2008)

Ihmisenä olemisen arvoitus

Tapani Lausti

William Morrisin teos News from Nowhere kiehtoo vielä oman aikamme lukijoitakin ennen kaikkea kirjan henkimän voimakkaan vapautumisen tunteen vuoksi. Taakse on jäänyt yhteiskunta, jossa ihmisten elämää leimasivat ahdistus toimeentulosta, väsymys tylsiin rutiineihin, rikollisuuden pelko, auktoriteettien painostus, epädemokraattiset hierarkiat, kulttuurielämän rajoittuneisuus ja laajalle levinnyt tunne elämän tyhjyydestä.

Morrisin kuvittelema uusi yhteiskunta sai paljon vaikutteita tekijän ihannoimasta keskiajasta, mikä tekee kirjasta oman aikamme ihmiselle jossain määrin oudon lukukokemuksen, eikä tietenkään tarjoa meille kelvollista yhteiskuntamallia. Kirjan voima on kuitenkin sen mielikuvituksen lennossa. Lukija tuntee houkutusta haaveilla itsekin toisenlaisesta elämästä. Tarinan ihmiset elävät yhteiskunnassa, jossa kaikille riittää työtä, mutta turha rehkiminen on jäänyt pois. Työ on mielenkiintoisempaa kuin ennen. Olot ovat todella demokraattisia. Yhteisistä asioista päätetään yhdessä. Ei ole erillistä poliittista kastia, joka pakottaa yhteiskuntaa oman ideologiansa muottiin.

Morrisin haaveilun epäuskottavuutta todistellaan luultavasti viittaamalla ihmisluonteeseen. Sanotaan, että tarinan uuden yhteiskunnan ihmisten enemmistön hyväntahtoisuus, iloisuus, ystävällisyys, maltillisuus ja suvaitsevaisuus tuntuvat tietenkin hienolta, mutta ihmisluonteessa piilee myös niin paljon pahuutta, kateutta ja taipumusta väkivaltaan, ettei Morrisin utopian ihannetila ole pitkän päälle mahdollinen. Aikamme hokemia on, että ihmisluonteelle emme voi mitään, ihminen on viime kädessä itsekäs oman edun tavoittelija.

Ihmiskäsityksellämme on näin ollen keskeinen merkitys ajatellessamme mahdollisia luontaisia taipumuksiamme hyvään tai pahaan, itsekkyyteen tai epäitsekkyyteen. Morrisin käsitys ihmisluonteesta on tietenkin vanhentunut. Hän näyttää uskoneen, että ihmismieli on vapaasti muokattavissa. Vaikka on totta, että erilaiset yhteiskunnat vahvistavat ihmisten erilaisia taipumuksia, on nykyään uskottavampaa olettaa, että ihmisellä on pysyviä lajiominaisuuksia. Synnynnäisten ominaisuuksiemme ymmärtäminen auttaa rajaamaan erilaisten elämänmuotojen mahdollisuudet. Se avaa myös silmiä näkemään, missä määrin nykyiset yhteiskuntarakenteet sotivat ihmisen sisintä olemusta vastaan.

Olennainen kysymys on, mistä moraalin tajumme kumpuaa. Varsin yleinen on ajatus, että vaikka emme uskoisi jumalan olemassaoloon, olisi parempi, että ihmiset käyttäytyisivät ikään kuin jumala olisikin olemassa, koska on pelottavaa ajatella, että ihminen on kaiken mitta. Ihmisen käyttäytyminen vuosisatojen saatossa — ja erityisesti holokaustin ja muiden kauheuksien valossa — antaa runsaasti aineistoa tällaiselle pessimismille. Olemme kuitenkin armottoman vaihtoehdottomuuden edessä: kannamme ihmisinä itse vastuuta tekojemme seurauksista.

Vakavimmat, suurimittaiset väkivaltaisuudet liittyvät pikemminkin vallan käyttöön kuin ihmisen lajiominaisuuksiin. Valta turmelee ja sokeuttaa. Irrallaan olo tavallisten ihmisten jokapäiväisistä tarpeista hämärtää hallitsevien eliittien moraalintajua. Nämä eliitit rakentavat omaa »todellisuuttaan», joka perustuu viime kädessä omaneduntavoittelulle. Valtioiden väkivaltakoneistolle on myös ominaista, että hirvittäviä seurauksia omaavia päätöksiä voidaan tehdä seurauksia näkemättä. Päättäjien ja uhrien välissä on myös suuri joukko toimijoita — viranomaisia, tutkijoita ja toimittajia — jotka ovat ottaneet tehtäväkseen näiden seurauksien vähättelemisen ja pelottavan politiikan normalisoimisen.

Aikamme ruokkima turvattomuuden tunne saa miljoonat ihmiset etsimään moraalintajua uskonnoista. Seurauksena on usein politisoitu uskonnollisuus, joka suhtautuu opportunisesti uskon dogmeihin. Mitä tahansa tekoa voidaan puolustella pyhillä kirjoituksilla. Mutta uskonnollisuuteen liittyy myös kysymyksiä ihmisen perusluonteesta. Uskovaisilla ihmisillä on taipumus syyttää ateisteja ja rationalisteja ihmisen hengellisen puolen unohtamisesta. Väitetään, että he eivät näe ihmisen syviä hengellisiä tarpeita ja niihin liittyvää arvoituksellista luovuutta.

Ihmisen vapauden kaipuu

Humanistinen perinne on kuitenkin aina korostanut ihmisen luovuutta kuten myös ihmisenä olemisen arvoituksellisuutta. Emme yksinkertaisesti tiedä mitään ihmiselämän tarkoituksesta, ja on epätodennäköistä, että sellaista on. Oli miten oli, länsimaiset uskonnot — monet itämaiset uskonnot ovat tässä filosofisempia — täyttävät tämän tyhjiön kuvitellulla maailmalla jumalineen aivan kuin ihmisonni olisi riippuvaista korkeammalle olennolle alistumisesta ja hänen käskyjensä noudattamisesta. Samalla kadotetaan ajatus, että ihmisen moraalintaju on luultavasti lajiominaisuus. Se kumpuaa ihmisen sisältä, ei jumalallisista säännöistä.

Humanistinen perinne on aina myös korostanut ihmisen vapaudenkaipuuta. Perinteeseen liittyvät kasvatusteoriat ovat etsineet keinoja ihmisen luovuuden stimuloimiseen. Yhteiskuntiin pesiytynyt autoritaarisuus ja hierarkkisuus ovat kuitenkin johtaneet siihen, että kasvavan ihmisen luontaisia taipumuksia kahlehditaan ja hänet pakotetaan alistumaan osaksi sosiaalista organisaatiota, jossa häntä käytetään yhteiskunnan vauraan vähemmistön tarpeiden ajamiseen. Näin ihmismieliin kylvetään tarkoituksettomuuden tunnetta, vieraantuneisuutta ja pahimmillaan epätoivoa.

Se, että tällainen yhteiskunta ei vastaa ihmisen syvimpiä ominaisuuksia ja tarpeita, antaa aihetta optimismiin. Noam Chomsky onkin todennut, että poliittista muutosta koskeva pessimismi perustuu olettamukselle, että nykyiset yhteiskunnallis-poliittiset järjestelyt vastaavat niin tarkoin ihmisen synnynnäisiä taipumuksia, ettei niitä voi muuttaa. Chomsky sanoi: »Jos teemme toisenlaisia olettamuksia ihmisen synnynnäisestä luonteesta tai yksinkertaisesti myönnämme, että ymmärrämme asiaa niin vähän, ettemme voi tehdä varmoja johtopäätöksiä, niin jää runsaasti tilaa poliittista muutosta koskevalle optimismille.» (Jean Bricmontin tekemä, julkaisematon haastattelu)

Chomsky on kirjoittanut paljon kysymyksestä, pitäisikö kasvatuksen tähdätä vapauteen ja ylhäältä annettujen olettamusten kyseenalaistamiseen, vai ihmisen alistamiseen muiden holhoukseen. Hänen mielestään ihmisluonteen sisin ominaispiirre on ihmisen vapaus ja hänen tietoisuutensa tästä vapaudesta. Tässä Chomsky yhtyy klassiseen liberaaliin näkemykseen ihmisluonteesta. Tämä näkemys painotti erilaisuuden ja vapaan luomisen tärkeyttä. Perinne on jyrkässä ristiriidassa teollisen kapitalismin vaatimusten kanssa, edellyttäväthän ne palkkaorjuutta ja vieraantumista omasta työstä. Kapitalismin sosiaalinen ja taloudellinen organisaatio vaativat hierarkkisia ja autoritaarisia periaatteita. (Chomsky on Democracy & Education)

Chomsky pitää tärkeänä inspiraation lähteenä vähälle huomiolle jäänyttä saksalaista 1800 -luvun ajattelijaa Wilhelm von Humboldtia. Humboldtin mukaan kaikki moraalinen kulttuuri kumpuaa yksinomaan ihmisen sisäisestä olemuksesta. Sitä ei voi stimuloida ulkoapäin keinotekoisella pakottamisella: »Mikä ei kumpua ihmisen vapaasta valinnasta tai on vain ohjeiden ja opastuksen tulosta, ei tunkeudu hänen sisimpäänsä vaan jää vieraaksi hänen todelliselle luonteelleen; hän ei suorita sitä aidolla ihmisenergialla vaan vain mekaanisella täsmällisyydellä.» (Language and Freedom, The Chomsky Reader; Chomsky on Democracy & Education)

Chomsky pitää mahdollisena, että kielitiede avaa mahdollisuuksia tutkia ihmisen mieltä yleisemminkin ja kehittää teoriaa ihmisen luonteesta. Vuonna 1970 pitämässään luennossa »Kieli ja vapaus» Chomsky sanoi: »Uskon, että kielen tutkiminen antaa aavistuksen säännönmukaisesta käyttäytymisestä sekä vapaan ja luovan toiminnan mahdollisuuksista sellaisen sääntöjärjestelmän puitteissa, joka ainakin osittain kuvastaa ihmisen mielen organisaation sisimpiä ominaisuuksia.»

Chomsky totesi kerran Hannu Reimen haastattelussa:

Uskon, että ihmisen kognitiivisten rakenteiden tutkiminen paljastaa pitkälle kehittyneen, geneettisesti määräytyvän synnynnäisen rakenteen, joka on ihmisen älyllisten saavutusten luovan aspektin taustalla. Tämä on helposti havaittavissa normaalin älyllisen kehityksen kaikissa aspekteissa, mutta selvimmin ja helpoimmin kielen järjestelmän oppimisessa ja vapaassa käyttämisessä, mikä tekee mahdolliseksi rajattoman vapaan ilmaisun ja ajattelun.

Samalla tavalla uskon — ja tässä voimme vain spekuloida, koska tiedämme niin vähän — että samantapaisia ihmisluonteen aspekteja piilee ihmisen jatkuvassa pyrkimyksessä vapautua autoritaarisesta hallinnosta, ulkopuolisesta pakosta, sortavista rakenteista. Tätä voisi kutsua vapauden vaistoksi. (Radical Priorities)

Chomskyn esseistä hahmottuu näin maailmankuva, joka asettaa radikaalisti kyseenalaiseksi olemassa olevat olot ja valaa uskoa ihmisten kykyyn muuttaa yhteiskuntia rationaalisempaan suuntaan. Sen, minkälaista toimintaa tämä edellyttää, voivat päättää vain ihmiset omissa yhteiskunnissaan.

Kanadalainen filosofi James McGilvray toteaa, että Chomskyn poliittisen kirjoittelun taustalla on jatkuvasti kehittyvä kielitiede ja biologisesti suuntautunut rationalistinen näkemys ihmismielestä. McGilvray lisää, että näin Chomsky on tavallaan — niin kuin hän luennossa »Kieli ja vapaus» suositteli — kehittänyt yhteiskuntatiedettä, joka »tutkisi taiteellisen ilmaisun muotoja ja mikseipä myös tieteellistä tietoa, jota ihmiset voivat omaksua, ja kenties jopa mahdollisia eettisiä järjestelmiä ja yhteiskunnallisia rakenteita, joissa ihmiset voivat elää ja toimia heidän synnynnäisiä kykyjään ja tarpeitaan myötäilevällä tavalla». Tältä pohjalta Chomsky on McGilvrayn mukaan hahmottanut sosiaalisen organisaation ihanteellista muotoa. (Noam Chomsky: Language, Mind and Politics)

Chomsky päätti tuon mainitun luentonsa toivomukseen, että ihmiskielen tutkiminen voisi antaa panoksensa humanistiselle yhteiskuntatieteelle, joka puolestaan voisi toimia yhteiskunnallisen toiminnan välineenä. Sosiaalinen toiminta ei kuitenkaan voi odottaa vakuuttavaa teoriaa ihmisestä ja yhteiskunnasta. Tieteellisen spekulaation ja yhteiskunnallisen toiminnan on vain pyrittävä pikkuhiljaa pääsemään eteenpäin. Kenties jonakin päivänä »teoreettinen tutkimus tarjoaa luotettavan oppaan loputtomalle kamppailulle vapauden ja oikeudenmukaisuuden puolesta, kamppailulle, joka voi olla masentavaa, mutta ei milloinkaan toivotonta». (The Chomsky Reader)

Ennen kuin tällaiseen tieteeseen päästään, voimme spekuloida ihmisluonnon suhteesta järkevään yhteiskuntaan. Vuosisatojen kuluessa ihmisoikeusajattelumme on hioutunut radikaalisti. Chomsky sanoo, ettemme tiedä moraalin tajumme alkuperää, mutta hän pitää varmana, että se perustuu ihmisen synnynnäiseen luonteeseen. Lapsi oppii ympäröivästä yhteiskunnasta moraalisten arvostusten periaatteita. Niiden oppiminen näyttää helpolta, vaikka tarjolla oleva todistusaineisto on niukkaa. Nämä periaatteet ovat sovellettavissa varsin laajalti ja usein varsin täsmällisesti. Chomsky onkin valmis spekuloimaan, että lapsen omaksuma moraalinen ja eettinen järjestelmä nojaa suuressa määrin jonkinlaiseen synnynnäiseen taipumukseen.

Ihmisen moraalin taju on kehittynyt myönteisellä tavalla, vaikka hirvittävät ihmisoikeusrikkomukset ja väkivaltaisuudet ovat hämärtäneet kuvaa. Enää kukaan ei puolusta orjuutta. Chomsky ennakoi aikaa, jolloin suhtaudutaan samalla lailla torjuvasti palkkaorjuuteen, toisin sanoen pakkoon myydä työvoimaansa elääkseen. Tällainenkin yhteiskunnallinen järjestely varmaankin jonakin päivänä tuomitaan, kun ymmärrämme yhä paremmin ihmisluonteessa syvällä piileviä moraalisia arvoja. (Language and Problems of Knowledge)

Nämä innoittavat, ihmisläheiset ajattelun perinteet hukkuvat vielä palkkaorjayhteiskuntien pakkokuluttamisen ja tavaranpalvonnan humuun. Meille vakuutetaan vallitsevien olojen vaihtoehdottomuutta. Kuitenkin pitäisi olla selvää, että minkä ihminen on rakentanut, sen hän voi myös purkaa ja rakentaa uudelleen. Ei ole vääjäämättömiä taloudellisia lakeja, jotka pakottaisivat meidät elämään nykyisenkaltaisessa tylsässä rutiinissa. Ihmisenä oleminen on potentiaalisesti jännittävämpää. Aivan kuten puhuessamme käytämme kieltä äärettömän luovalla tavalla, voimme Morrisin hengessä kuvitella elämälle aivan toisenlaisia puitteita. Jos saisimme vapaasti kokeilla erilaisia elämisen muotoja, jotkut niistä varmaankin osoittautuisivat huonoiksi vaihtoehdoiksi, jotkut toiset taas saattaisivat avata valloittavia näkymiä.

Ei ole vaikeaa nimetä huomattavia edistysaskelia moraalin tajussamme. Esimerkiksi 1960 -luvulla monet meistä kyllästyivät luutuneisiin ja vahingollisiin ajatuksiin sukupuolten luulotelluista ikuisista rooleista. Lyhyessä ajassa meillä Suomessa Yhdistys 9:n 1960- ja 70-lukujen vaihteessa ajamat, aluksi kummallisina pidetyt ajatukset sukupuolten tasa-arvosta, isyyslomista jne. koettiin luonnollisiksi. Seksismi myönnetään nyt ongelmaksi, josta olisi päästävä eroon.

Tarkastellessaan ihmisten tietoisuuden kasvua Chomsky sanoo, että kysymys ei ole vain muutoksesta vaan edistysaskeleesta kohti parempaa kykyä ymmärtää omaa ihmisluonnettamme ja siitä ammennettavia moraalisia ja eettisiä periaatteita: »Tällaisia löytöjä saatamme tehdä loputtomasti, ellemme sitten tuhoa koko sivistystä. Todella kunnollinen ja rehellinen yksilö pyrkii aina löytämään sorron, hierarkian ja alistamisen muotoja, jotka rajoittavat perustavanlaisia ihmisoikeuksia.» (Language and Problems of Knowledge)

Ironinen osoitus oikeudentajun kehittymisestä on se, että ihmisyyden vastaiset rikoksetkin joudutaan kätkemään demokraattisen retoriikan alle. Sotatoimia perustellaan väliintulojen »humaanisuudella». Vallanpitäjät ovat tietoisia uusien ihanteiden olemassaolosta. Siksi kielenkäytön täytyy myötäillä niitä, vaikka todellinen politiikka olisikin jotain aivan muuta.


Muut luvut:

Lue arvioita kirjasta

 

[home] [archive] [focus]

Site Meter