19.12.2013 **** Etusivulle 19.12.2013 **** Etusivulle
Tapani Lausti
Markkinatalouden luuloteltujen “lainalaisuuksien” muurin murentuessa näkyviin tulevat inhimillisemmän yhteiskunnan mahdolliset ääriviivat. Yhä useammille ihmisille alkaa selvitä, että meitä ovat hallinneet sosiaalisesti ja moraalisesti sokeat voimat. Tuhoisa elämäntapamme osoittautuu henkisesti tyhjäksi. Kulttuurimme latistaa elämän kokemustamme ja tuhoaa ympäristöä. Ahdistuksemme syiden käydessä yhä ilmeisemmäksi voimme mielikuvituksissamme hahmottaa toisenlaista yhteiskuntaa.
Toisenlaisen elämän mahdollisuutta on täällä Espanjassa saattanut aistia vuoden 2011 toukokuussa syntyneen indignados-liikkeen (toiselta nimeltään M15) kokoontumisissa ei vain Madridissa ja Barcelonassa vaan monilla muillakin paikkakunnilla. Ihmisten keskinäistä solidaarisuutta on vahvistanut tietoisuus siitä, että rahatalous on kouristuksissaan aloittanut rajun hyökkäyksen ihmisten sosiaalisia ja taloudellisia oikeuksia vastaan. Taloudellinen eriarvoisuus on räjähtänyt hätkähdyttäviin lukemiin. Rikkaissa maissa tehdyt mielipidetutkimukset osoittavat, että ihmisten mitta on täysi.
Espanjassa ja muissa maissa virinneet erilaiset itsehallinnolliset kokeilut ovat oire siitä, että ihmiset eivät enää käänny poliitikkojen puoleen oikeuksiaan puolustaessaan. Poliittiset puolueet ovat enimmäkseen niin kiinteästi kytköksissä suuren rahan maailmaan, että niiltä on turha odottaa tukea, kun ihmiset alkavat hahmottaa ruohonjuuritasolla todellisia tarpeitaan ja keinoja niiden kollektiiviseen tyydyttämiseen. Hallitsevat eliitit ovat tietoisia asemansa uhanalaisuudesta. Eliittien paniikki on saanut ne turvautumaan rajuihin poliisitoimiin ja mielenosoitusvapautta kaventavaan lainsäädäntöön.
Espanjan unohdettu vallankumous
Espanja on radikaalin uudistusliikkeen kannalta historiallisesti mielenkiintoinen maa. Kaikki tietävät jotakin Espanjan sisällissodasta, mutta maassa tuon sodan alkuvaiheissa puhjennut sosiaalinen vallankumous ei ole saanut osakseen ansaitsemaansa huomiota. Tuo vallankumous oli historian kenties hätkähdyttävin yhteiskunnallinen mullistus. Vuosikymmenten — jossain mielessä vuosisatojen — kuluessa vahvistunut anarkistinen perinne oli valmistanut maaperää vallankumoukselle, jossa valtavat kansanjoukot osoittivat kykenevänsä organisoimaan yhteiskuntaa itsehallinnollisilla elimillä ja syvästi demokraattisilla menetelmillä. Sosiaalisen tasa-arvoisuuden aitous sai jotkut parkkiintuneet vierailijatkin kyyneliin.
Vallankumous pelotti ja raivostutti vapaudenhenkisyydellään niin oikeistotaantumuksellisia kuin stalinistisia kommunisteja. Tämä kahden tahon vihamielisyys ja anarkistijohtajien virheet sitten lopulta kukistivatkin vallankumouksellisen kehityksen. Anarkismi yleisemmenkin katosi Espanjan sisällissodan jälkeen paljolti ihmisten tietoisuudesta tai muuntui käsitykseksi vastuuttomista katurähjääjistä.
Tämän päivän indignados- liikkeen itsehallintoa ja osallistuvaa demokratiaa korostavat ajatukset ovat anarkistisen perinteen kaikua. Anarkismi on ajatussuuntaus, joka ei vain usko ihmisten kollektiiviseen kykyyn rakentaa demokraattista yhteiskuntaa vaan kunnioittaa myös yksilön kokonaisvaltaista ihmisyyttä.
Tämä luo räikeän vastakohdan ns. markkinatalouden todellisuudelle. “Markkinat” ovat olleet järjestelmän propagandistien mukaan huippuun kehitetty tapa kohdentaa yhteiskunnallisia varoja järkiperäisesti, kaikkia hyödyttävällä tavalla. Todellisuudessa ne antoivat pankeille ja muille rahalaitoksille vapauden spekuloida yhteiskunnan varoilla vastuuttomalla, jopa rikollisella tavalla.
Espanjan talouskriisi ei johtunut liian suurista julkisista menoista kuten Angela Merkel on valheellisesti väittänyt. Saksa olisi voinut käyttää valtavia eurovarojaan maan talouden ja niin ollen myös koko Euroopan talouden stimuloimiseen. Sen sijaan saksalaiset pankit toivat tänne Espanjaan valtavia euromääriä asuntokuplaa rakentamaan. Espanjalaiset pankit eivät olisi kyenneet rahoittamaan tuota kuplaa ilman saksalaista rahaa. Nyt Saksan pankit ovat vaatineet maksuun vastuuttomasti antamiaan luottoja. Näin ne ovat ajaneet Espanjan taloutta yhä syvempään kriisiin.
Miljoonat ihmiset joutuivat kärsimään Espanjan asuntolainakuplassa. Nyt Espanjan indignados -liike on aloittanut selvityksen valtion velan ja yksityisen velkaantumisen taustoista ja oikeudellisuudesta. Tämä kampanja on saanut jo kansainvälisiä ulottuvuuksia. Ihmiset ovat kerta kaikkiaan kyllästyneitä siihen, että valtio on luovuttanut keskeisiä sosiaalisia tehtäviä rahatalouden keinottelijoille. Pankkeja pääomitetaan mutta kansalaisia köyhdytetään.
Talouden kasvun onttous
Mutta ei tässä kaikki. Järjestelmä pystyi anastamaan ihmisiltä todellisen vapauden ajatuksenkin. Ihmiselämä kanavoitiin palvelemaan talouden etuja. Investoinnit palvelevat ennen kaikkea yksityistä sektoria ja tuottavat voittoa pienelle vähemmistölle. Julkinen sektori kärsii aina varojen puutteesta. Hankkeet, jotka tekisivät ihmisten arkielämästä siedettävämmän ja mielenkiintoisemman, koetaan taloudellisesti mahdottomiksi. Talouden kasvu, silloin kun sitä on, rikastuttaa rikkaita; tavallisille ihmisille siitä ei kovin paljoa heru. Nyt suuren rahan eliitit kokeilevat, miten pitkälle ihmisiä voidaan kyykyttää. Syntyvään vastarintaan heillä näyttää olevan vain yksi vastaus: poliiseille annetaan vapaat kädet.
Ihmisten henkistä hyvinvointia onkin vahingoittanut voimattomuuden tunne. Indignados-liikkeen joukkokouksissa ihmiset ovat kokeneet jotakin uutta. He ovat ymmärtäneet yhteisen voimansa muuttaa olosuhteita. Toisenlaisen yhteiskunnan ajatus on ollut kouriintuntuva. Joukkokouksissa käydyissä väittelyissä erimielisyyksiä ei ole käytetty poliittisena lyömäaseena. Kokemuksen vaikutus moniin osanottajiin on ollut henkisesti ainutlaatuinen. Ihmiset löytävät itsestään luovaa voimaa. Edessä on epäilemättä vaikeuksia, mutta koska kokemukset ovat olleet vaikuttavia elleivät peräti huumaavia, liike tuskin kuolee. Välähdyskin toisenlaisesta tulevaisuudesta on antanut ihmisille aavistuksen tulevaisuuden mahdollisuuksista. Nyt vallitseva hiljaisuus tuskin kestää kauan.
Niin indignados- kuin occupy-liikkeet ovat siis reaktiota rahamaailman rikolliseen hyökkäykseen ihmisten oikeuksia vastaan. Vapaudenhenkisen perinteen nykypäivän tunnetuin edustaja, kielitieteilijä ja yhteiskuntakriitikko Noam Chomsky sanoo, että jos nämä liikkeet eivät jatka kasvuaan ja pääse viimein yhteiskuntien ja politiikan tärkeäksi voimaksi, elämisen arvoisen tulevaisuuden näkymät ovat heikot.
Chomsky on liittynyt uuteen osallisuusyhteiskuntaa kannattavaan kansainväliseen järjestöön (Internation Organization for a Participatory Society, IOPS), jonka hän toivoo yhdistävän eri puolilla maailmaa virinneitä aloitteita voimakkaaksi ja tehokkaaksi yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi. Chomsky sanoo, että ihmiset tuntevat itsensä usein avuttomiksi, koska yksilölliset ponnistelut sietämättömien olosuhteiden korjaamiseksi eivät tunnu johtavan mihinkään. Hän muistuttaa historian opetuksista, jotka osoittavat, että ihmisten on liityttävä yhteen hahmottamaan tulevaisuuden visioita ja päämääriä. Näin ihmiset toiminnallaan syventävät ymmärrystään siitä, mitä tulevaisuudelta odotetaan.
Suomen osallisuustalousliike Parecon Finland (Parecon=Participatory economics) muotoilee ajatuksen näin: “Osallisuustalous voi toimia horisonttina, jota kohti työ oikeudenmukaisemman ja demokraattisemman talouden puolesta voi edetä. Se on ehdotus talouden järjestämiseksi sellaisessa yhteiskunnassa, joka toteuttaa kestävästi ihanteemme toisten auttamisesta kilpailemisen sijaan, aidoista mahdollisuuksien tasa-arvosta sekä päätöksenteosta, jossa vaikutusvalta jakautuu päätösten seurausten mukaisesti. Osallisuustalous tarjoaa konkreettisia ja vertailukelpoisia ideoita siitä, kuinka voisimme asteittain korvata ahneutta ruokkivan ja kilpailemiseen rohkaisevan talouden kohtuuteen ja tasavertaiseen yhteistyöhön pohjautuvalla taloudella. Osallisuustaloudessa luodut instituutiot auttaisivat säilyttämään jo saavutettuja edistysaskeleita sen sijaan, että ne toimisivat edistyksellistä työtä vastaan tai tukahduttaisivat solidaarisuutta.”
Espanjalainen osallisuustalousaktivisti David Marty viittaa IOPS:n nettisivuilla julkaistussa haastattelussa maansa anarkistiseen perinteeseen sanoen sen helpottavan organisoimista. Keskustelut kanavoituvat luontevasti vaihtoehtojen pohtimiseen. Nykyisten olojen kelvottomuus on osanottajille itsestään selvää, kenellekään ei tarvitse tyrkyttää yhteiskuntakriittisyyttä. Niinikään osallisuustalousliikkeen korostamat periaatteet kuten sukupuolten tasa-arvo, anti-rasismi, anti-autoritaarisuus ja ekologisesti kestävä taloudellinen kehitys ovat itsestään selvyyksiä Espanjan radikaaleille. Vaaleissa äänestämiseen ei välttämättä suhtauduta kielteisesti, mutta yksi iskulause on tämä: ”Haaveemme ovat liian suuria vaaliuurniinne!”
Vapaudenhenkinen kasvatusfilosofia
Espanjan liikehdintä on poikinut jo suuren määrän pamfletteja, joiden sivuilla hahmottuu toisenlaisen sivilisaation haave. Nykyiset valtiot konflikteineen, epätasa-arvoisuuksineen ja ympäristötuhoineen ovat tulleet tiensä päähän. Nyt on hahmotettava järjestelmää, joka on kestävä kaikille kansalaisille ja ympäristölle. On aikaansaatava laadullinen muutos ihmisten keskinäisissä suhteissa ja taloudellisessa toiminnassa.
Koska Espanjan liikehdinnässä on luonnollisesti mukana paljon opiskelijoita, opetuksen filosofiasta käydään alati keskusteluja. Kritiikissä kiinnitetään huomiota siihen, miten opetus pyrkii enimmäkseen istuttamaan nuoriin olemassaolevan yhteiskunnan käsityksiä ja uskomuksia. Nuorilta odotetaan ennen kaikkea tottelevaisuutta. Yhä useammat nuoret ovat alkaneet kuitenkin epäillä sosiaalisten olosuhteiden mielekkyyttä. Kulutusyhteiskunnan propagandaa tukevat eliitit eivät tietenkään seuraa hyvällä virinnyttä radikaalia kritiikkiä.
Tässäkin suhteessa Espanjan historia tarjoaa mielenkiintoisia yhtymäkohtia. 1800-luvun lopulla maan anarkistit alkoivat panna yhä enemmän painoa opetukselle. Tunnetuin projekti oli katalonialaisen aktivistin ja kasvatusfilosofin Francisco Ferrer y Guardían Moderni koulu (Escuela Moderna), jonka hän perusti vuonna 1901. Ferrer halusi eroon kasvatusmenetelmistä, jotka iskostivat nuorten päähän alistumista ahdistaviin sosiaalisiin rakenteisiin. Opetuksen tulisi kunnioittaa lapsen yksilöllisyyttä. Ihmisen vapautta korostavan koulun tuli välttää istuttamasta ajattelua, joka kääntää ihmiset toisiaan vastaan. Ihmisyyttä ei saanut rajoittaa vetoamalla omaisuuteen, kansallisuuteen tai perheeseen.
Ferrerin ajatukset saivat kansainvälisen ulottuvuuden, kun amerikkalaiset anarkistit perustivat hänen ajatuksiinsa perustuvan modernin koululiikkeen. Kuuluisa anarkisti Emma Goldman liittyi liikkeeseen. Goldman halusi opetusta, joka rohkaisee nuoria ajattelemaan itsenäisesti. He oppisivat itse vapauden ihanteita kaikissa elämänsä aspekteissa. Goldmanin mielestä opetuksen tulisi rohkaista lapsen omien synnynnäisten voimien ja tendenssien vapaata kasvua ja kehitystä. Vain tällä tavalla päästäisiin hänen mielestään vapaisiin yhteisöihin, joissa ihmisten pakottaminen johonkin muottiin on mahdotonta.
Espanjaan vuonna 1909 levinneiden levottomuuksien aikana Ferrer vangittiin syytettynä hallituksen vastaisesta vehkeilystä. Pikaoikeudenkäynnissä kuultiin valheellisia todistajalausuntoja ja pakolla puristettuja tunnustuksia. Ferrer teloitettiin. Nyt hänen nimensä on unohdettu, mutta Espanjan vallankumouksen aikana lukemattomilla paikkakunnilla oli vapaudenhenkistä kasvatusta kokeilevia Ferrer-kouluja. Joissakin julkisissa tiloissa Jeesuksen kuvan tilalla saattoi olla Ferrerin kuva. Francon diktatuurin aikana vapaudenhenkiset kasvatusperiaatteet luonnollisesti unohtuivat.
Espanjan uusien radikaalien maailmankuvaan Ferrerin ja Goldmanin ajatukset liittyvät luontevasti. On alettu ymmärtää, että valtavaksi kuplaksi muuntuneen rahatalouden ulkopuolella on mahdollista kehittää uudenlaista tapaa tehdä työtä ja jakaa varoja. Uudenlainen demokratia rakentuu ihmisten kekinäiselle luottamukselle. Ihmiset tuntevat vastuuta toisistaan ja kehittävät yhteisöjä, joissa tätä vastuuta toteutetaan kollektiivisesti, mutta ilman pakotteita. Demokratiaa toteutetaan yhteisöllisin menetelmin. Espanjan radikaalit uskaltavat käyttää mielikuvitustaan rohkaistakseen kollektiivista tietoisuutta ja uhmatakseen nykyisiä valtarakenteita.
Vapaudenhenkinen yhteiskunta on alkanut vaikuttaa ei vain mahdolliselta vaan välttämättömältä.
Vieraile arkistossa: Occupy - Los Indignados, Espanja, Yhteisknnallinen ajattelu, Noam Chomsky, Michael Albert, Robin Hahnel, István Mészáros
.