Aikalainen, 17.3.2011 **** Etusivulle

”Euroopalla historiallinen tilaisuus palata Välimerelle”

Esa Aallas

Eurosentriset ennakkoluulot ja väärinkäsitykset ovat leimanneet suhtautumistamme arabi-islamilaiseen maailmaan ja kulttuuriin, arvioi palestiinalaissyntyinen Edward Said (1935–2003) vuonna 1978 julkaisemassaan Orientalismi-klassikossa, joka saatiin vihdoin tänä vuonna suomennettua.

Nyt Al Jazeeran pääjohtaja, palestiinalainen Wadah Khanfar katsoo, etteivät lännen tutkijat ja toimittajat havainneet merkkejä muutoksesta, koska lännen ymmärrys arabimaailmasta on yhä rajallinen.

Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskus Taprin tutkimusjohtaja, professori Tuomo Melasuo muistuttaa, mitä Maxime Rodinson, yksi 1900-luvun tärkeimmistä arabimaailman tutkijoista, totesi arvioidessaan Orientalismi-kirjaa. Hän sanoi tietämyksemme ja ymmärryskykymme pikemminkin taantuneen kuin kasvaneen viimeisen kolmen vuosikymmenen kuluessa kaikesta kirjoittelusta huolimatta.

– Kysymys ei niinkään ole tietämisestä tai tuntemisesta vaan asenteista ja lähestymistavoista. Itse en juurikaan käytä termiä ”länsi” kuten toimittaja, vaan puhun mieluimmin eurooppalaisista ja yhdysvaltalaisista, koska länsi on poliittinen ilmaisu eikä tieteellinen käsite, Melasuo sanoo.

Asioita niputetaan Melasuon mielestä turhain usein yhteen miettimättä niiden selitysarvoa.

–  Sana 'arabi' on erityisen hankala, jos sitä käytetään Arabian niemimaan ulkopuolisista henkilöistä, jolloin unohdamme esimerkiksi berberit ja kurdit. Toki arabilla voidaan tarkoittaa myös arabian kieltä puhuvia henkilöitä tai Arabiliiton jäsenmaita.

Kansanliike on saanut ihmiset näyttävästi kaduille mutta ei ole ottanut poliittista valtaa. Eteneekö kansanvalta vai palaako vakautta korostava reaalipolitiikka, jossa universaalit arvot ilmenevät vain paperipaloiksi?

– Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä menossa oleva kuohunta on selvästi uuden aikakauden alku. Tyrannien aikakausi on päättynyt, entiseen ei ole paluuta. Ilmiö vaikuttaa kaikkialle, myös sellaisiin maihin ja yhteiskuntiin, joissa varsinaista kumousta ei tapahdu. Vapautumisen ja demokratian vaateet on otettava huomioon kaikkialla. Väestön enemmistön oikeudet huomioiva ja toimiva poliittinen prosessi on pitkäjänteinen hanke.

Suomi liittyi EU:n jäsenmaaksi 1995 ja sitoutui samalla Barcelona-prosessina aloitettuun EU-maiden ja Välimeren kumppanuusmaiden yhteistyöhön. Melasuo arvioi, että kevään 2011 vallankumousaalto tekee yhteistyöstä entistä tärkeämmän.

– Eurooppa ja erityisesti Euroopan unioni ovat yhteisöinä riittämättömiä. Niiden tulee palata välimerellisille arvoilleen, jos ne haluavat toteuttaa omat tavoitteensa. Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän kansalaisyhteiskunnat odottavat juuri nyt Euroopalta tukea omille tavoitteilleen. Jos Eurooppa ei tähän kykene, se menettää historiallisen tilaisuutensa saattaa oma kehityksensä kestävälle pohjalle. Tällöin aasialaiset, erityisesti kiinalaiset, mutta myös yhdysvaltalaiset pelaavat Euroopan ulos Välimeren poliittiselta näyttämöltä, Melasuo sanoo.

Libyaa ei juuri ole näkynyt Välimeri-yhteistyössä. Melasuon mukaan Libyalle aukeni ovi Barcelona-prosessiin Stuttgartin ulkoministerikokouksessa 1999. Toistaiseksi maa on osallistunut etäisenä tarkkailijajäsenenä, mutta sen kansalaisjärjestötaso on ollut aktiivisempi.

– Taprin Välimeri-projekti ja sen toiminta Anna Lindh -säätiössä ovat saaneet uutta tuulta purjeisiinsa tämän vuoden tapahtuminen myötä. Välimeri-projektin sosiaalista ja taloudellista kehitystä ja nuorten asemaa koskeneissa selvityksissä on ennakoitu tapahtunutta 1990-luvun lopulta lähtien.

 

Esa Aallaksen artikkeita

Vieraile arkistossa: Lähi-itä, Robert Fisk, Noam Chomsky, Phyllis Bennis, Ramzy Baroud, Jean Bricmont, Diana Johnstone

 

[home] [archive] [focus]