16.7.2011 **** Etusivulle 16.7.2011 **** Etusivulle
Oheinen kirjoitus ilmestyi Helsingin Juutalaisen Seurakunnan julkaisemassa lehdessä Hakehila (3/2011). Sen taustana on Yleisradion ruotsinkielisellä pääkanavalla Radio Vegassa viime syksynä (8.9.2010) radioitu keskustelu Vad får man säga om Israel? Keskustelijoina olivat Hannu Reime ja kirjailija Mikael Enckell ja puheenjohtajana Max Arhippainen. Keskustelu julkaistiin suomeksi käännettynä kokonaisuudessaan Hakehilan numerossa 5/2010-1/2010. Lehden seuraavassa numerossa Michel Grünstein kommentoi keskustelua huomauttaen, että Reime ei ollut vastannut suoraan Enckellin esittämään kysymykseen, onko juutalaisvaltion olemassaolo hänen mielestään hyvä vai huono asia.
Vastaus Michel Grünsteinille
Hannu Reime
Kommentoidessaan Radio Vegassa käytyä keskustelua, johon Mikael Enckell ja allekirjoittanut osallistuivat, Michel Grünstein pyytää selkeää vastausta Enckellin minulle esittämään kysymykseen, onko juutalaisvaltion olemassaolo mielestäni hyvä asia (Hakehila 5/2010-1/2011; 2/2011). Seuraava kommentti olkoon vastaus Grünsteinille ja tietysti myös Mikael Enckellille.
Aluksi täytyy tunnustaa, että vastasin radiokeskustelussa Enckellin kysymykseen epärehellisesti tai, jos tarkkoja ollaan, vastaukseni oli kyllä oikea, mutta kysymys oli väärä. Siitä ei tietenkään voi syyttää keskustelukumppaniani. Leikillisesti sanottuna toimin hieman samalla tavoin kuin legendaarinen Radio Jerevan seuraavassa tarinassa:
-Kuinka osaatte vastata kaikkiin kuuntelijoittenne esittämiin kysymyksiin?
-Noudatamme dialektista metodia.
-???
-Annamme mihin tahansa kysymykseen minkä tahansa vastauksen.
Puolustuksekseni voin sanoa, että koska ruotsi ei ole äidinkieleni, ja lähetysaikaa oli enää niukalti jäljellä, olisi pikainen ja ehkä huonosti muotoiltu repliikki helposti saattanut johtaa väärinkäsityksiin.
Enckellille antamani vastaus olisi ollut pätevä, jos hän olisi kysynyt, mitä mieltä olen Israelin olemassaolosta. Vastasin, että Israel on tosiasia maailmassa, ja että sen kansalaisilla on kansallisen olemassaolon oikeudet, ei enempää eikä vähempää. Täsmälleen saman vastauksen antaisin kysymykseen, joka on muotoiltu muuten samoin sanoin paitsi, että sanan Israel paikalla on esimerkiksi Suomi, Ranska tai Portugali. Ei valtio ole mikään valintamyymälän hyödyke, joka voidaan ostaa tai olla ostamatta sen mukaan, onko se arvioitu hyväksi tai huonoksi.
Mikael Enckellin kysymys ei kuitenkaan koskenut Israelia, vaan juutalaisvaltiota. Yksiselitteinen vastaukseni on, että en pidä juutalaisvaltion olemassaoloa hyvänä asiana kuten en myöskään pidä hyvänä asiana islamilaisen, kristityn tai vaikkapa hinduvaltion olemassaoloa. Valtiota ja sen kansalaisuutta ei tulisi määritellä uskonnon tai syntyperän perusteella.
Tässä käsityksessä ei ole mitään juutalaisvastaista tai kristittyjen, muslimien, hindujen jne. vastaista. Olisi pitkä harppaus taaksepäin, jos vaikkapa Suomen tasavalta virallisesti määriteltäisiin kristityksi tai, sanokaamme, valkoisen ”rodun” valtioksi.
Israelissa on tehty aloitteita muuttaa maa juutalaisvaltiosta kansalaistensa valtioksi, jossa kansalainen voi tunnustaa mitä tahansa uskontoa tai kuulua syntyperältään mihin tahansa ryhmään ja samalla olla valtion täysivaltainen kansalainen, israelilainen. Tällainen demokraattinen hanke kaatui jo vuosikymmeniä sitten korkeimman oikeuden tulkintaan, jonka mukaan ”ei ole olemassa mitään [maailman kaikista] juutalaisista erillistä Israelin kansakuntaa”.
En usko, että vastaavanlaisen hankkeen läpimenolla olisi yhtään paremmat mahdollisuudet Israelin nykyisessä kiihkokansallisessa ilmapiirissä. Vaikutusvaltaisella poliittisella taholla hankkeen kannattajat on leimattu ”kansalliskiihkoisiksi arabeiksi tai äärivasemmistolaisiksi juutalaisiksi” (Ehud Barak).
Olen vakuuttunut siitä, että Israelin muuttuminen juutalaisvaltiosta kansalaistensa valtioksi ei heikentäisi maan turvallisuutta, vaan pikemminkin vahvistaisi sitä. Sehän edistäisi myönteisen ilmapiriin syntymistä hepreaa ja arabiaa puhuvien kansallisuuksien (= israelilaisten ja palestiinalaisten) välille koko Israel/Palestiinassa. En myöskään usko, että sellainen muutos mitenkään vaikuttaisi maailman juutalaisyhteisöjen ja Israelin välisiin kulttuurisiin yhteyksiin.
Vieraile arkistossa: Hannu Reime, Lähi-itä, Robert Fisk, Moshé Machover, Ramzy Baroud, Noam Chomsky