14.11.2014 **** Etusivulle

La Nueva Trova — Kuuban uusi laulu

Juhani Similä

La Nueva Trova on Kuuban vallankumouksen tunnetuin musiikkisuuntaus, josta on espanjankielistä maailmaa lukuun ottamatta kirjoitettu yllättävän vähän. Kuuban ”uusi laulu”syntyi yksittäisten lauluntekijöiden vastalauseena ”harmaiden vuosien” 1968–1973 byrokraattiselle ahdasmielisyydelle. Vallankumouksen kulttuuri — ja musiikkihistoria elivät synkintä vaihetta, jota leimasivat ideologisen oikeaoppisuuden vaatimus, taiteilijoiden töiden julkinen tuomitseminen ja niihin liittyvät julkiset ”tunnustukset” sekä intellektuellien lähettäminen vankiloihin ja työleireille.

'Pelon ilmapiiri oli vallitseva. Kommunistisen puolueen ideologit leimasivat kuubalaiset nuoret trubaduurit häiriköiksi, ”pitkätukiksi” ja ”rokkareiksi”, joilla ei ollut aihetta protestoida ”ihanneyhteiskunnassa.” Nueva Trovan kärkihahmot Silvio Rodríguez (s. 1946) ja Pablo Milanés (s. 1943) joutuivat vuoteen 1971 asti toistuviin kahnauksiin poliisin ja kulttuuriorganisaatioiden kanssa. Milanés sai jopa vuoden mittaisen tuomion vuonna 1966 syistä, jotka ovat edelleen hämärän peitossa. Rodríguezin lemmityn isä oli sotilasjohtaja, joka otti henkilökohtaisesti hoitaakseen vastenmielisen poikaystävän uran tuhoamisen. Rodríguez erotettiin Kuuban Radio- ja tv-instituutista ja määrättiin syksyllä 1969 puolen vuoden työkomennukselle kalastuslaivaan. Paradoksaalisesti Silvion ura lähti uuteen nousuun, sillä hän kirjoitti monet tunnetuimistaan lauluistaan juuri tuon komennuksen aikana.

Trubaduuri Noel Nicola (1946–2005) esitti vuonna 1971 osuvan huomautuksen siitä, miten vallankumousjohtajat omilla teoillaan lietsovat epäsuorasti kuubalaisia kapinallisuuteen, mutta eivät suvaitse toisten kapinointia. Kansalta vaadittiin yhteiskunnallisesti radikaalia asennoitumista, mutta yksilötasolla sitä ei katsottu hyvällä vuoden 1968 jälkeen. Fidel Castro asettui Tshekkoslovakian miehityksessä pienin varauksin Neuvostoliiton puolelle, mutta Kuuban kommunistisen puolueen sisällä mielipiteet jakautuivat jyrkästi. Tämä aiheutti kulttuurityöntekijöiden piirissä eräänlaisen nyrkkeilykehätilanteen, jossa kulttuurilaitokset kuten Kuuban radio- ja tv-instituutti, elokuvainstituutti ICAIC ja Casa de Las Américas saattoivat olla jyrkästi eri mieltä siitä, millaisia kulttuuri-ilmaisuja pitäisi tukea.

Samaan aikaan kun puoluejohto keskusteli vallankumouksen suunnasta, ottivat nuoret trubaduurit siihen kantaa lauluillaan. He rikkoivat veteen piirrettyjä rajoja, jotka Castro oli esittänyt vuonna 1961 kuuluisassa puheessaan taiteilijoille ja intellektuelleille: kaikki vallankumouksen sisällä on sallittua mutta ei mikään sen ulkopuolella. Kyseessä oli ensimmäinen vallankumouksellisen kasvatuksen 60-luvun puolivälissä saanut sukupolvi, joka luki Marxia ja Engelsiä ja pohti Che Guevaran ideoita ”uudesta ihmisestä”, yhteiskunnallisesta vastuusta ja oikeudenmukaisuudesta. Koulun jälkeen he kävivät armeijan isänmaallisena velvollisuutena, osallistuivat vapaaehtoisprojekteihin ja liittyivät Nuorten kommunistiseen liittoon. He olivat yhtä aikaa isänmaallisia ja kapinallisia, puolustivat ja kritisoivat vallankumousta. Pablo Milanés aloitti filin-perinteen ja negrospirituaalien tulkitsijana esiintyen laulukvarteteissa ja jazzorkesterien solistina. Noel Nicola ja Vicente Feliú (s. 1947) esittivät 60-luvun puolivälissä Elvis- ja Beatles-kappaleita kuubalaisissa rockyhtyeissä. Englantilainen ja yhdysvaltalainen folk-musiikki ja folkrock ovat yksi huomattavista taustavaikuttajista Silvo Rodríguezin kappaleissa.

Kun Kuuban radio-ja tv-instituutti torjui nuoret protestilaulajat, apuun tulivat vallankumouksen alussa perustetut poikkitaiteelliset, nykyään jo legendaariset laitokset: kirjallisuutta, teatteria, musiikkia ja kansainvälistä kulttuurivaihtoa harjoittava ”Amerikoiden talo”, Casa de las Américas, ja Kuuban elokuvainstituutti ICAIC.

Huippukauttaan nueva trova eli vuosina 1975–85 etenkin Latinalaisessa Amerikassa ja Espanjassa. Poliittiseen tietoisuuden heränneelle nuorisolle se oli ja on edelleen muutoksen ja vastarinnan symboli. Nueva trova onkin useimmiten määritelty sukupolvikokemuksen kautta. Kuvaavaa on, että sen suosio on edelleen huippulukemissa Argentiinassa, Chilessä ja eräissä Väli-Amerikan ja Karibian maissa sekä Francon diktatuurin loppuvaiheet ja sitä seuranneen siirtymäajan nuoruusiässä kokeneiden espanjalaisten keskuudessa.

Vasemmalta oikealle:

 

Arkisto: Juhani Similä, Latinalainen Amerikka, Musiikki

 

 

[home] [archive] [focus]

Site Meter