9.3.2010

Colin Ward, kirjailija ja yhteiskuntateoreetikko, syntyi 14.8.1924; kuoli 11.2.2010

Haastattelin Colin Wardia Lontoossa BBC:n suomenkieliselle toimitukselle 28.12.1991. Ward teki minuun syvän vaikutuksen. Julkaisen tässä tuon haastattelun.

Euroopan liittovaltiokeskustelu


Juonto: Ja nyt on vuorossa Euroskooppi. Federalismi on käsite, josta Euroopan yhdentymisestä puhuttaessa on monien brittien suussa tullut poliittinen kirosana. He suhtautuvat äärimmäisen kielteisesti ajatukseen eurooppalaisesta liittovaltiosta. Mutta federalismi näyttää merkitsevän eri asioita eri ihmisille. Käsitteellä on kirjava historia. Innokkaimpia federalisteja olivat viime vuosisadan anarkistit. Tapani Lausti keskusteli aiheesta tunnetun englantilaisen anarkistiveteraanin Colin Wardin kanssa.

Euroopassa meneillään olevia dramaattisia muutoksia ei ole helppo asettaa historiallisiin puitteisiin. Neuvostoliiton imperiumin hajoaminen osavaltioihinsa näyttäisi vahvistavan käsitystä, että kansallisvaltioiden aika ei ole ohi. Mutta Ukrainan, Valko-Venäjän, Viron ja muiden vastaitsenäistyneiden valtioiden kansat voivat pian joutua havaitsemaan, ettei kansallisella itsemääräämisoikeudella ole enää samaa sisältöä kuin kansallisvaltioiden loiston kaudella viime vuosisadalla ja oman vuosisatamme alkupuoliskolla. Kansallinen itsemääräämisoikeus ei riitä ratkaisemaan sen enempää taloudellisia kuin poliittisia ongelmia. Halusimmepa tai emme, ongelmat ovat kansainvälisiä. Pienten kylienkin elämää säätelevät maailmanlaajuiset markkinavoimat, eivät niinkään paikallisten asukkaiden välittömät tarpeet.

Kansallisvaltio on nyt kahden uuden kehityksen puristuksessa. Toisaalla Eurooppaan ollaan luomassa ylikansallisia elimiä. Ja toisaalla taas eurooppalaisten valtioiden maakunnat ja alueet ovat heränneet huomaamaan, että yhdentymisprosessin heikentäessä keskushallituksia paikallishallinnot voivat lisätä vaikutusvaltaansa. Britannian hallitus suhtautuu kielteisesti alueelliseen itsehallintoon. Mutta Walesin kreivikunnat ovat perustamassa edustustoa Brysseliin ja skotlantilaiset kunnalliselimet seuraavat lähiaikoina Walesin esimerkkiä. Skotlannin mahdollinen itsenäisyyskin on taas nousemassa puheenaiheeksi.

Neuvostoliitonkin hajoamisen historiallinen merkitys saattaa olla pikemminkin keskitetyn valtiovallan asteittaisessa purkautumisessa kuin uusien kansallisvaltioiden synnyssä. Meidät on totutettu ajattelemaan, että monimutkaiset modernit yhteiskunnat edellyttävät keskitettyä valtiovaltaa. Mutta Brysselin eurobyrokraatitkin saattavat tulevaisuudessa havaita, että ylikansallisten elinten vastapaino ei ole niinkään kansallisvaltioiden pääkaupungeissa kuin paikallisissa yhteisöissä, joiden asukkaat saattavat herätä poliittisen voimattomuuden vuosisataisesta horroksesta.

Nämä ovat ajatuksia, joita aletaan nyt vasta pikkuhiljaa pohtia. Mutta viime vuosisadan anarkistit pohtivat niitä jo silloin, kun kansallisvaltioiden nousu herätti heissä levottomuutta. He varoittivat näiden poliittisen vallan keskittymien välisten ristiriitojen johtavan konflikteihin ja sotiin — kuten sitten kävikin.

Colin Ward on brittiläinen anarkisti, joka uskoo, että viime vuosisadan anarkistien ajatukset ovat edelleen relevantteja oman aikamme Euroopan yhdentymiskeskustelulle. Esimerkiksi venäläinen anarkisti Bakunin ei uskonut, että todellisia Euroopan Yhdysvaltoja olisi mahdollista luoda valtiokeskittymien liitoksi. Liiton olisi perustuttava kansalaisten omaehtoisille yhteisöille, jotka liittoutuisivat maakunniksi, sitten kansakunniksi ja viimein yhdysvalloiksi, ensin Euroopassa ja sitten koko maailmassa.

Colin Ward sanoo, että niin viime vuosisadan anarkisteille kuin meille tänä päivänä keskeinen kysymys on, ajattelemmeko Eurooppaa valtioiden vai alueiden liittoutumana. Brysselissäkin puhutaan nyt alueiden Euroopasta.

Britanniassa keskustelu alueiden vaikutusvallan lisääntymisestä on vasta alkamassa. Tätä keskustelua vaikeuttaa Wardin mielestä se, että Britannian valtiollinen elämä on keskittyneempää kuin monissa manner-Euroopan maissa. Colin Ward sanoo, että federalismilla on Britanniassa aivan toisenlainen kaiku kuin muissa Euroopan yhteisön jäsenmaissa.

Ward: "When British newspapers and politicians talk about..."

"Brittiläisten lehtien ja poliitikkojen puhuessa federalismista he ajattelevat keskitettyjen valtioiden liittoa. Mannereurooppalaiset poliitikot puhuvat jostakin aivan muusta. On muistettava, että Britannia on Länsi-Euroopan keskitetyin valtio. Vain harvat britit ymmärtävät tämän tosiasian. Ranska on viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana hajakeskittänyt valtaa, Saksalla on osavaltiojärjestelmänsä, Italiassa alueiden merkitys on vain lisääntynyt ja Francon jälkeisessä Espanjassa valtaa on hajakeskitetty. Britannia on edennyt päinvastaiseen suuntaan, erityisesti viimeksi kuluneen kymmenen vuoden aikana."

Monet tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota siihen paradoksiin, että valtiovalta keskittyi Thatcherin aikana entisestään huolimatta pääministerin uusliberaaleihin teorioihin perustuneesta vihamielisyydestä valtiota kohtaan. Colin Ward huomauttaa, että Britannian keskushallinnon voimakkuudella on pitkä historia. Tämä selittää sen, miksi omana aikanamme maan paikallishallinnon heikentäminen on ollut niin helppoa.

Ward: "British local government was established..."

"Britannian paikallishallinto perustettiin keskushallituksen aloitteesta. Monissa muissa Euroopan maissa oli vapaita kaupunkeja ja kaupunkivaltioita jo kauan ennen minkäänlaisen tehokkaan keskusvallan syntyä. Britannian paikallishallinnon erilaisen historian vuoksi Thatcherin hallitus saattoi lakkauttaa alueelliset kaupunginneuvostot parlamentin yksinkertaisella päätöksellä. On vaikea kuvitella, että tällaista voisi tapahtua Ranskassa, Saksassa, Italiassa tai Sveitsissä. Britannian paikallishallinnon erilaisen historian vuoksi sen heikentäminen oli täällä helpompaa."

Pelkääkö Britannian poliittinen eliitti siis valtansa heikentymistä juuri sen vuoksi, että se on saanut sitä haltuunsa niin paljon?

Ward: "Yes, I think this applies both internally and..."

"Kyllä. Uskon, että tämä pätee niin maassa sisäisesti kuin suhteissa muihin valtioihin. Paikallishallinnon vallan ja auktoriteetin heikentämisessä on menty todella pitkälle. Thatcherin kaudelle oli leimaa antavaa poliittinen naiivius. Thatcheriläiset poliitikot olivat niin innoissaan omasta otteestaan valtaan, että he halusivat lakkauttaa kaiken muun. Brittipoliitikkojen niin oikealla kuin vasemmalla on vaikea ymmärtää, mistä eurooppalaisten alueiden asemaa koskevassa keskustelussa on kysymys. He eivät ymmärrä tätä alueajattelua, koska he ajattelevat politiikkaa keskitetyn valtion käsittein. Britanniassa tämä merkitsee Lontoon Whitehallista hallittua valtiota."

Colin Ward sanoo brittilehdissä käytävän keskustelun Euroopan yhdentymisestä liikkuvan enimmäkseen triviaalilla tasolla.

Ward: "Well, you know that the British press..."

"Brittilehdet ovat täynnä absurdeja juttuja siitä. miten Brysselin byrokraatit aikovat sanella jäätelön tai muiden brittiläisten tuotteiden koostumuksen. Tätä pidetään sitten järkyttävänä ja mielettömänä. Ja epäilemättä byrokraatit Brysselissä ovat samanlaisia kuin byrokraatit kaikkialla muuallakin: he haluaisivat hallita suurta imperiumia. Mutta oikeudenmukaisuuden nimessä on sanottava, että mannereurooppalaiset poliitikot eivät ajattele tällä tavalla, vaikka he yhdessä Britannian kanssa kustantavatkin suurta keskitettyä byrokratiaa. Osittain tämä ei ole sattumaa, sillä poliittinen ajattelu on menneisyydessä keskittynyt niin suuressa määrin kansallisvaltioon ja keskitettyyn valvontaan. Mutta ei ole mitenkään yllättävää, että nimenomaan Thatcherin kaltainen poliitikko pitää 'ainoana' eurooppalaisen liittovaltion muotona jonkinlaista megavaltiota. Brittipoliitikkojen ajattelu näissä kysymyksissä on alkeellisempaa kuin muualla Länsi-Euroopassa."

Euroopan talousyhteisön perustajien haaveet uudenlaisesta Euroopasta olivat kuin etäinen kaiku viime vuosisadan anarkistien elättelemästä sopusointuisen kansainvälisen yhteisön haaveesta. Colin Ward ei kuitenkaan epäile oman aikamme europolitiikkojen ihanteiden aitoutta.

Ward: "I do think that the founding fathers..."

"Uskon Euroopan talousyhteisön ranskalaisten ja saksalaisten perustajien tulevaisuudenkuvan olleen muutakin kuin pelkkää taloutta. He olivat päättäneet tehdä jotakin tulevien sotien estämiseksi. Esimerkiksi ranskalaiset poliitikot Schumann ja Mollet olivat erittäin kiinnostuneita kulttuuriliitosta. Se ei välttämättä merkinnyt Euroopan yhtenäisyyttä mutta jonkinlaista liittoa. On liian yksinkertaistettua väittä eräiden vasemmistolaisten tavoin, että Euroopan yhteisö on vain kapitalistinen juoni."

Colin Ward sanoo viime vuosisadan anarkistien pohtineen paljon erilaisia liittovaltiomalleja. Heitä kiinnosti suuresti Sveitsin valtiollinen malli. Vielä omana aikanammekin Sveitsin liittovaltiorakenne on Wardin mielestä tarkastelemisen arvoinen.

Ward: "The Swiss political system is a very subtle..."

"Sveitsin poliittinen järjestelmä on federalismin kehittynyt muoto. Sveitsissä on kielteisiä piirteitä, se ei suinkaan ole ihannevaltioni. Mutta liittovaltiorakenne on mielenkiintoinen. Tärkein instituutio on paikallisneuvosto, sitten tulee kommuuni, joka voi olla suuri tai pienenpieni, nämä taas ovat liitossa kantonin tasolla ja viimein tullaan keskusliittoneuvostoon. Eihän Sveitsistä mitään anarkistista ihannetta saa varsinkin kun liittoneuvosto on kahminut itselleen enemmän valtaa kuin olisi suotavaa. Mutta se tarjoaa kuitenkin toisenlaisen esimerkin federalismista kuin supervaltio. Sen vuoksi viime vuosisadan federalistiset anarkistit olivat niin kiinnostuneita Sveitsistä."

Colin Ward muistuttaa, miten tärkeätä paikalliselle autonomialle on oikeus kerätä veroja. Brittihallituksille ajatus paikallishallinnon veronkeruusta on ollut sietämätön. Yksi syy siihen, että ajatus Skotlannin erillisestä parlamentista kaatui 70-luvulla oli valtiovarainministeriön kielteinen asenne veronkeruuseen Edinburghissa. Monissa muissa maissa paikallisilla viranomaisilla on paljon suurempia tulonkeruuoikeuksia. Vaikka Yhdysvallat ei edusta Wardin suosimaa liittovaltiomallia, hän muistuttaa, että sielläkin veronkeruuoikeus on osavaltioilla ja kaupungeilla, ei Washingtonilla.

Anarkistien pohdinnat hallituksettomista yhteiskunnista ovat vuosisadan ajan jääneet valtioiden palvonnan varjoon. Mutta viime aikoina ihmisten omaehtoisen organisoitumisen ajatus on saanut osakseen kasvavaa mielenkiintoa, kun eritoten aikamme Vihreät ovat todistelleet suurten kansainvälisten rakenteiden tuhoisaa vaikutusta ympäristöön ja ihmisten elämään. Siellä täällä on vahvistunut haave paikallisella tasolla tapahtuvasta autonomisesta yhteisällisen elämän pienimuotoisemmasta suunnittelusta. Näin he tavallaan palaavat eilispäivän anarkistien ajatuksiin alueelliseen ekologiaan perustuvista inhimillisen kokoisista ihmisyhteisöistä.

Juuri ilmestyneessä uusimmassa kirjassaan Influences Colin Ward kertoo omaan ajatteluunsa vaikuttaneista ajattelijoista. Yksi heistä oli skotlantilainen kaupunkisuunnittelija Patrick Geddes. Geddesin ajattelu kuvaa hyvin vapaudenhenkistä federalismia. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen hän oli sitä mieltä, että Kansainliiton tulisi olla kaupunkien liitto, mutta ei pääkaupunkien, jotka olivat sotakoneistojen keskuksia, vaan suurten maakuntakaupunkien, jotka uudelleen itsenäistyttyään voisivat muodostaa sveitsiläis-tyyppisen federaation. Mutta Geddesin mielikuvitus ei pysähtynyt tähänkään. Hän suositteli kotitalouksien liittoutumista osuuskunniksi. Nämä kotitalousryhmät muodostaisivat kortteliyhteisöjä. Tätä logiikkaa seuraamalla luotaisiin parempi maailma. Jokainen alue ja kaupunki kykenisi hoitamaan omat asiansa  — rakentamaan omat rakennuksensa, kouluttamaan omat tiedemiehensä, taiteilijansa ja opettajansa. Kun näin syntyneet alueet kykenevät mielekkääseen keskinäiseen kanssakäymiseen, tätä liittoutumisen logiikkaa voisi kai jatkaa miten pitkälle hyvänsä, Geddes pohdiskeli.

Nämä ajatukset muistuttavat viime vuosisadan anarkistien haaveita kansalaisten vapaaehtoisten yhteenliittymien laajoista verkoista, jotka varmistaistivat pitkälle menevän alueellisen autonomian. Näin liittoutuneet yhteisöt loisivat vaihtoehdon tukahduttavalle keskitetylle valtiolle.

Keskustelu aikamme Euroopan alueiden autonomian ja vaikutusvallan lisääntymisestä ei toki seuraile näin radikaaleja ajatuskulkuja. Mutta etäinen kaiku noista vapaudenhenkisistä kysymyksenasetteluista on EY:ssä levinnyt ajatus, jonka mukaan päätöksiä ei tule tehdä ylikansallisella tai edes kansallisella tasolla, jos ne voidaan tehdä alueilla tai paikkakunnilla. EY-maiden hallituksia on kehotettu hyväksymään paikallishallinnon peruskirja, joka edellyttää hallinnollisten toimintojen suorittamista mahdollisimman paikallisella tasolla. Niiden siirtäminen ylempien tasojen päätettäväksi edellyttäisi paikallishallinnon elinten suostumusta. Eurooppalaisten alueiden autonomia on lähitulevaisuudessa epäilemättä yksi kriteeri, jonka valossa voidaan arvioida, onko uusi Eurooppa kansalaisten vai sokeiden talousvoimien maanosa.

 

 

Lue myös: