Vaihtoehto EY:lle

Brittiläinen yhteiskuntakriitikko:

"EY rakentaa vaurauden linnaketta maailman köyhyyttä vastaan"

Asenteesta Euroopan yhteisöön tuli Thatcherin Britanniassa eräänlainen vedenjakaja. Hallituksen politiikkaan kohdistunut vastarinta haki suuren osan innoituksestaan manner-Euroopasta. EY:stä tuli näin "sosiaalisen markkinatalouden" symboli, jolla vastustettiin uusoikeiston pyrkimyksiä brittiyhteiskunnan "amerikkalaistamiseksi". Euroopan sanottiin uskovan sosiaaliseen tasa-arvoon ja poliittiseen pluralismiin, kun taas Yhdysvalloissa kaikki arvot kapenivat vaurauden palvontaan sosiaalisista seurauksista piittaamatta.

Jeremy Seabrook on tässä ilmapiirissä epätavallinen yhteiskuntakriitikko, joka tarkastelee Euroopan kehitystä globaalisista lähtökohdista. Hän on palannut hiljattain Aasiasta, missä hän vierailee säännöllisesti sosiaalisiin ongelmiin erikoistuneena kirjoittajana. Seabrook sanoo paluun Eurooppaan nykyään aina masentavan häntä. Hän kokee eurooppalaisen ilmapiirin pelottavan itseriittoiseksi. Maanosaamme rakennetaan vailla riittävää kansalaiskritiikkiä.

Kolmannesta maailmasta katsoen on helpompi nähdä eurooppalaisten arvojen yksipuolisuus. EY:n tiedetään rakentavan vaurauden voimistuvaa keskittymää, joka suhtautuu vieroksuen köyhän maailman edustajiin Euroopassa, ts. siirtolaisiin. Hallitukset saattavat muodollisesti tuomita rasismin, mutta niiden käytännön asenteet ovat rohkaisseet muukalaisvihaa. Vaurauden uhrit leimataan syntipukeiksi.

"Mitä enemmän vauraat maat aiheuttavat vahinkoa Kolmannessa maailmassa sitä hanakammin ne kohtelevat siirtolaisia jonkinlaisina syntipukkeina Euroopan omiin ongelmiin", Seabrook sanoo.

"Rasismi Euroopassa heijastaa globaalista epäoikeudenmukaisuutta. Syntipukeiksi leimataan ihmiset, jotka edustavat vääryyden kohteina olevia kansoja."

Kolmannesta maailmasta katsoen EY on yksi useista vauraan maailman organisaatioista, jotka ajavat köyhiä maita katastrofaalisiin ratkaisuihin.

Seabrook tuntee hyvin Intian oloja. Hän sanoo miljoonien intialaisten näkevän EY:n organisaationa, joka monien muiden vauraan maailman instituutioiden tavoin saarnaa Intialle julkisten menojen supistamisen tärkeyttä.

"Intiassa valtion tuella ruokitaan sitä väestön 40 prosenttia, jolla ei ole varaa ostaa ruokaa. Nyt siis käytetään jo nälkiinnyttämistä taloudellisen 'sopeuttamisprosessin' välineenä."

Seabrookin mielestä miellyttävä piirre Kolmannessa maailmassa on se, että siellä on vielä jonkinlaista energiaa vaihtoehtojen etsimiseen.

"Kaikkia mahdollisuuksia ei vielä ole raunioitettu. Eurooppaan palatessani minut valtaa tunne, että kaikki mikä täällä voi tapahtua on jo tapahtunut. Kukaan ei pohdi pitkän tähtäyksen seurauksia. Kaikki pyrkivät pönkittämään olemassa olevia etuoikeuksia."

"Euroopassa moraali on paljolti kadonnut politiikasta. Puolueet ovat jättäneet tässä ammottavan tyhjiön. Ne pohtivat yksinomaan, miten saada talous toimimaan. Sitä maanitellaan kuin tanssivaa karhua."

"Kenties ei-valtiollisissa organisaatioissa on toivoa. Euroopan maissa on monenlaisia kansalaisaloitteita ja -järjestöjä, jotka pienessä mittakaavassa edustavat vaihtoehtoja. Nämä kansalaisliikkeet eivät kenties kuvittele itseään vastarinnaksi, mutta sitä ne itse asiassa ovat."

Seabrook ei pidä mahdottomana jonkinlaiseen krapulaan heräämistä sisämarkkinahuuman jälkeen.

"Sisämarkkinat tulevat hävittämään jälleen suuria osia Euroopan teollisuudesta. Vallan ja vaurauden keskittymät vain kasvavat. Kaikessa näyttää olevan kyse kovan vastuksen antamisesta Yhdysvalloille ja Japanille. Tähän kilpailuun eurooppalainen kunnianhimo näyttää keskittyvän."

Vaihtoehdoton Eurooppa

Seabrook toteaa, että koska Eurooppa vaikutti Thatcheriin kriittisesti suhtautuneista briteistä miellyttävämmältä vaihtoehdolta, he panivat paljon painoa EY:n pehmeämmille tendensseille kuten sosiaaliselle peruskirjalle. Poliittinen väittely kävi näin kovin kapea-alaiseksi. Vasemmisto koki EY:n jonkinlaisena pelastajana.

"Näin on tultu täydelliseen vaihtoehdottomuuden tilaan. EY puhuu paljon vapaudesta, mutta valinnan vapaus on kadonnut asialistalta. Markkinavoimia ei saa asettaa kyseenalaiseksi."            

Euroopan kehitystä ei Seabrookin mielestä voi myöskään irrottaa maapallon luonnonvarojen riistosta. Globaalisesti ajatellen taas luonnon riistoa ei voi erottaa ihmisten riistosta.

Euroopassa vain Vihreät liikkeet näyttävät sanoutuvan irti muukalaisvieroksunnasta. Vastaavasti vihreä ajattelu kykenee saamaan osakseen ymmärrystä Kolmannen maailman köyhien keskuudessa. Näille  ihmisille eurooppalaisten vaihtoehtoliikkeiden herättämä toivo merkitsee kirjaimellisesti eloonjäämisen mahdollisuutta. Vihreät liikkeet kykenevät osoittamaan rikkaiden maiden etuoikeuksien yhteyden muiden köyhyyteen.

Seabrook puhuukin maailmanlaajuisesta liikkeestä. Hän uskoo, että kun erilaisten väestöryhmien ja luonnon puolesta käytävät kamppailut kytkeytyvät yhteen, vapautuu energiaa, joka kykenee muuttamaan elämämme laadun.

Seabrookia suututtaa EY-maiden itsekeskeinen materialismi. Hän on useissa teoksissaan pohtinut vaurauden uskonnnon vääristävää vaikutusta aikamme ihmisten elämään. Aineellista runsautta tavoittelevat yhteiskunnat kaventavat ihmiselämän näköaloja. Järjestelmä korvaa ulkonaisen runsauden keskellä kokemamme sisäisen tyhjyyden fantasioilla. Seabrook määrittelee ne kuvitelmiksi ja kaipuuntunteiksi, joita tyydytetään materiaalisin symbolein. Niiden voima ylittää aikamme kaikki muut sosiaalisen kontrollin muodot. Fantasioiden voima pitää koossa syvien ristiriitojen ja epäoikeudenmukaisuuksien leimaamia yhteiskuntia paremmin kuin mellakkapoliisit tai muut valtion agentit.

TAPANI LAUSTI

[home] [archive] [focus]