Ydin 2/2013 **** 26.5.2013 **** Etusivulle

Tynkä-Kyproksen rahavaikeudet

Hannu Reime

Kyproksen saarivaltio nousi uutisotsikoihin kevättalvella ja pysyi niissä pitkään. Vaikka pankkikriisiä käsiteltiin seikkaperäisesti, yksi perusasia kuitenkin näytti usein jääneen kertomatta: Kypros on jaettu valtio, ja pankkikriisi koskee vain saaren eteläistä osaa, Kyproksen tasavaltaa.

Euroopan unionin jäsenmaa Kypros on ollut jaettuna pian neljäkymmentä vuotta. Kolmea viidesosaa saaren pinta-alasta hallitsee vain kreikkalaisia edustava Kyproksen tasavalta. Saaren pohjoisosassa valtaa käyttää Turkin armeijan suojeluksessa perustettu Pohjois-Kyproksen turkkilaistasavalta, jota mikään maa ei ole tunnustanut miehittäjävaltio Turkin lisäksi.

Turkki hyökkäsi Kyprokselle heinäkuussa 1974 heti sen jälkeen, kun saaren kreikkalaisnationalistiset piirit olivat Ateenassa silloin valtaa pitäneen sotilasjuntan tukemina syösseet Kyproksen presidentin, arkkipiispa Makarioksen vallasta. Kaappaajat yrittivät toteuttaa nationalistisen EOKA-järjestön pitkäaikaisen haaveen, Kyproksen liittämisen Kreikkaan. Hanke tunnetaan Kyproksen historiassa kreikankielisellä nimellä enosis.  

Turkin aseellinen väliintulo teki kaappauksen ja siis myös enosiksen tyhjäksi. Niin operettimainen kuin kaappausyritys olikin, sillä oli kauaskantoisia seurauksia. Saari jakautui kahteen etnisesti ”puhtaaseen” osaan, kun parisataatuhatta Kyproksen tasavallan kansalaista joutui pakolaiseksi omassa maassaan: noin 150 000 kreikkalaista pakeni pohjoisesta etelään ja 50 000 turkkilaista päinvastaiseen suuntaan. Toinen merkittävä ja tässä tapauksessa myönteinen seuraus Kyproksen kaappausyrityksestä oli seitsemän vuotta vallassa olleen sotilasjuntan kaatuminen Kreikassa.    

Saaren jako romahdutti talouden

Kyproksen pankki- ja finanssikriisin juuret ulottuvat noihin lähes neljänkymmenen vuoden takaisiin tapahtumiin. Sota, vaikka lyhytkin, sekä pakolaisongelma romahduttivat ”puhtaaksi” kreikkalaisvaltioksi muuttuneen Kyproksen tasavallan talouden. Sellaiset taloudelliselta kannalta keskeiset laitokset kuin saaren ainoa syväsatama Famagusta ja pääkaupungin Nikosian kansainvälinen lentokenttä jäivät turkkilaiselle puolelle. Turkkilaisen sektorin taloudellista elpymistä taas vaikeutti kansainvälinen boikotti, joka melko tehokkaasti rajoitti muun muassa matkailua pohjoisrannikon ja Famagustan suosittuihin turistikohteisiin.

Kreikkalaisen puolen kansantulo laski kolmanneksella vuosien 1973-1975 välisenä aikana. Kyproksen tasavallan asukasluku ei vieläkään yllä edes yhdeksäänsataantuhanteen. Turkkilaisella puolella arvellaan asuvan ihmisiä runsaan neljännesmiljoonan verran. Luku on epävarma, sillä Turkin kansalaisia on tiettävästi muuttanut saarelle kansainvälisen lain vastaisesti.

Hankalassa taloudellisessa tilanteessa kreikkalaispuolen hallitus teki sodan jälkeen tietoisen talouspoliittisen päätöksen keskittyä finanssialan kehittämiseen turismin ohella. Kuuden-seitsemän prosentin talletuskorko ja vain kymmenen prosentin yhtiövero tekivät kreikankielisestä Kyproksesta houkuttelevan maan niin tallettajille kuin sijoittajillekin. Kun Kypros liittyi Euroopan unioniin vuoden 2004 toukokuussa, finanssialan osuus tasavallan kansantulosta oli 45 prosenttia.

EU-jäsenyys lisäsi Kyproksen kiinnostavuutta sijoituskohteena myös Unioniin kuulumattomissa maissa. Erityisesti venäläiset alkoivat sijoittaa rahaa Kyprokseen yhtenä motiivinaan Venäjän oman pankkijärjestelmän epäluotettavuus. Ortodoksiseen uskontoon perustuva kulttuuri helpotti osaltaan venäläisten sopeutumista saarelle. Noin 60 000 venäläistä on muuttanut asumaan Kyprokselle. Venäjällä lienee myös Neuvostoliiton ajoilta periytyviä yhteyksiä Kyprokseen maan kommunistipuolueen AKELin kautta. AKEL eli Työkansan edistyspuolue kilpailee suurimman poliittisen ryhmän paikasta Kyproksen kreikkalaisten parissa.

Kun rahamarkkinoita vuosisadan vaihteessa edelleen vapautettiin sallimalla spekulatiivinen sijoitustoiminta myös talletuspankeille, alettiin Kyproksen pankkien rahaa sijoittaa suurten voittojen toivossa riskialttiisiin kohteisiin. Houkuttelevimpia olivat Kreikan valtion velkakirjat, joita Kyproksen pankit ostivat yli 4,7 miljardin dollarin arvosta. Sijoituskohteet arvioitiin Kreikan viranomaisten antamien väärien tietojen perusteella. Kupla puhkesi, kun Kreikka itse kuluvan vuosikymmenen alussa ajautui syvään rahoituskriisiin.

Kreikkalaisten ja turkkilaisten yhteinen saari

Vuonna 1960 itsenäistynyt Kypros ei koskaan ole ollut kansallisvaltio. Mitään Kyproksen kansakuntaa ei ole olemassa. Ennen jakautumistaan tämä rakkauden jumalattaren Afroditen luonnonkaunis saari oli kahden kansallisuuden, kreikkalaisen enemmistön ja turkkilaisen vähemmistön, yhteinen valtio.    

Kyproksen kreikkalaiset ovat viimeinen jäänne niistä suurista kreikkalaissiirtokunnista, jotka jo klassista antiikkia edeltäneenä aikana asuttivat Vähää Aasiaa, nykyistä Turkkia. Alueen kreikkalaisasutuksen suuruuden kausiin kuuluu antiikin lisäksi Bysantin aika, joka päättyi vuonna 1453, kun Ottomaani-suvun hallitseman Turkin valtakunnan joukot piirityksen jälkeen valtasivat Konstantinopolin. Kreikkalaiset jäivät kristityksi vähemmistöksi islamin vallan alle.

Kreikan itsenäistyttyä 1820-luvun vapaussodassa Vähän Aasian kreikkalaiset jatkoivat elämäänsä vielä lähes vuosisadan ajan Turkin vallan alaisuudessa. Näiden ikivanhojen yhteisöjen historia päättyi ensimmäiseen maailmansotaan, jossa Osmanien valtakunta, Euroopan sairas mies, lopullisesti hajosi. Uusi Turkin tasavalta ja Kreikka kävivät 1920-luvun alussa katkeran sodan, jonka seurauksena toteutettiin brutaali väestönsiirto. Kreikkalaiset ”palasivat” kotimaahansa.

Ainoa alue, jota kreikkalaisten ja turkkilaisten keskinäinen väestönsiirto ei koskenut, oli Kyproksen saari. Poikkeus johtui siitä, että Britannia otti 1870-luvulla käydyn Turkin ja Venäjän sodan jälkeen Kyproksen kontrolliinsa ja teki siitä myöhemmin kruununsiirtomaansa. Britannia rakensi saaren etelärannalle kaksi suurta tukikohta-aluetta. Akrotirin ja Dhekelian tukikohdat ovat edelleen toiminnassa.

Itsenäistyttyään Kypros pysyi liittoutumattomana maana. Enosis NATO-maan Kreikan kanssa olisi merkinnyt Yhdysvaltojen johtaman sotilasliiton laajenemista Kyprokselle, mistä syystä kesän 1974 kriisillä oli myös suurpoliittinen ulottuvuutensa. Neuvostoliitto tuki vahvasti arkkipiispa Makarioksen hallitusta, jonka se katsoi takaavan sen, että Kypros pysyy NATOn ulkopuolella. Turkki, niin ikään NATOn jäsen, ei ole koskaan ajanut saaren liittämistä omaan alueeseensa, turkinkieliset kun muodostavat vain noin viidenneksen vähemmistön saarella.

EU rikkoi omia periaatteitaan

Kypros liittyi Euroopan unioniin vapunpäivänä vuonna 2004 yhdeksän muun maan kanssa. Vain viikkoa ennen liittymistä Kyproksella pidettiin kansanäänestys saaren poliittisesta yhdistämisestä. Äänestettävänä oli YK:n pääsihteerin Kofi Annanin suunnitelma, jonka mukaan Kyproksesta olisi tullut kreikkalaisten ja turkkilaisten yhteinen liittovaltio.

Turkkilaiset hyväksyivät suunnitelman, kreikkalaiset hylkäsivät sen. Erityisen periaatteettomasti ja opportunistisesti käyttäytyi AKEL-puolue, joka vain pari päivää ennen äänestystä pyörsi aikaisemman, myönteisen yhdistymiskantansa ja kehotti Kyproksen kreikkalaisia äänestämään Annanin suunnitelmaa vastaan. Periaatteettomuus ei tietenkään ole mitenkään poikkeuksellista ns. ”virallisissa” kommunistipuolueissa, jotka rämettyivät stalinismin pitkinä vuosikymmeninä.

Yhtä periaatteettomasti toimi myös Euroopan unioni hyväksyessään Kyproksen jäsenekseen. EU:n laajenemisen keskeisiin ehtoihin on kuulunut vaatimus, että jäseneksi liittyvällä maalla ei saa olla ratkaisemattomia rajakiistoja naapurimaidensa kanssa. Kyproksen tapauksessa kysymys ei ole vain ”rajakiistasta”, vaan siitä, että vieras valtio miehittää kahta viidesosaa maasta.

Omien periaatteiden rikkominen ei tietenkään ole harvinaista EU:nkaan toiminnassa, mutta silti voi kysyä, miksi tynkä-Kypros hyväksyttiin Unioniin. Syynä oli se, että Kreikka uhkasi estää EU:n itälaajenemisen, ellei Kyproksen liittymistä hyväksyttäisi. Euroopan unionihan laajeni samaan aikaan entisen itäblokin alueelle ja Baltiaan.

Mitään uutta suunnitelmaa Kyproksen yhdistämisestä ei ole tarjolla. Kypros pysyy jaettuna vain siitä syystä, että irrationaalinen nationalismi voitti järjen yhdeksän vuotta sitten.

 

Vieraile arkistossa: Hannu Reime, Euroopan unioni  

 

[home] [archive] [focus]

Site Meter