Tietoraha 4/1990

Ranskalaisten opiskelijoiden ja lukiolaisten viime päivien mielenosoitukset hallituksen työmarkkinapolitiikkaa vastaan ovat saaneet kommentaattorit muistelemaan vuoden 1968 toukokuun tapahtumia. Löysin arkistoistani vuonna 1990 Pariisista lähettämäni kolumnin, jossa kerron tuon vuoden syksyn mielenosoituksista. Siinäkin vertaan silloisia tapahtumia 60-luvun kokemuksiin.

60-lukulaisten lapset liikehtivät

Tapani Lausti, Pariisi

"Ei penniäkään sotaan Persianlahdella! Rahaa opetukseen ja kulttuuriin! Irti pakkotyöstä!"

Tämä juliste jäi mieleeni seurattuani syksyn suuria koululaismielenosoituksia Pariisin bulevardeilla. Iskulauseet edustivat hyvin mielenosoitusten henkeä. Ne näyttivät myös vahvistavan eräitä arvioita eurooppalaisen nuorison asenteista.

60-lukulaisten lasten liikehdintä on synnyttänyt hämmennystä. He vaativat kurinalaisuutta ja työrauhaa kouluissa siinä missä kaksi vuosikymmentä sitten vaadittiin vapautta auktoriteeteista. Heidän epäpoliittisuuttaan on verrattu aiempien ikäluokkien vasemmistolaiseen kiihkoon.

Mutta Pariisin mielenosoitukset paljastivat myös yhtäläisyyksiä. Yhteistä molemmille sukupolville on yhteiskunnallisen näköalattomuuden synnyttämä tyytymättömyys. Eräs ranskalainen ajattelija totesi jo vuosisadan alussa, että "opetuksen kriisi on ennen kaikkea elämän kriisiä."

Ranskan lukiolaisten vaatimukset paremmista kouluoloista ovat samalla symbolinen hätähuuto myöhäisteollisten yhteiskuntien arvojen kriisissä. Suomessa ja Englannissa, Saksassa ja Ranskassa tämä arvojen tyhjiö on synnyttänyt kouristuksenomaista vandalismia. Ranskassa 60-luvun perinne jatkuu myös katumielenosoituksina.

Ranskan koululaiset kääntävät enimmäkseen selkänsä puoluepolitiikalle. Mutta heitä askarruttavat moraaliset valinnat. Le Monde -lehden laajan selvityksen mukaan Ranskan nuoriso pohtii ihmisoikeus- ja aseidenriisuntakysymyksiä. Heitä innoittaa kamppailu rotuvihaa ja antisemitismiä vastaan.

Lukemattomien nuorten silmissä Persianlahden kriisi on tuorein osoitus politiikan kyynisyydestä. Saddam Husseinin vastaisessa rintamassa on useita hallituksia, jotka ovat loukanneet muiden maiden alueellista koskemattomuutta. Vasta huoli öljyn saannista on saanut ne kiinnostumaan ihmisoikeuksista ja kansainvälisestä oikeudesta.

Vaatiessaan kulttuurin vaalimista Ranskan lukiolaiset asettavat kyseenalaiseksi myöhäisteollisten yhteiskuntien rahanpalvonnan. Jos vaurautemme ei vieläkään tee mahdolliseksi henkisen hyvinvointimme vaalimista, arvojen järjestys on jossain vaiheessa ajautunut harhateille.

Enä pakkotyö? Vaikka nuoret eivät ole barrikadeilla vaatimassa uudenlaista yhteiskuntaa, he aistivat menneisyyden painolastin työelämässämme. Useissa Euroopan maissa tehdyt selvitykset viittaavat siihen, että uudet ikäluokat eivät halua alistaa hankkimiaan tietoja ja taitoja vanhojen hierarkioiden lamaannuttavaan otteeseen. He kokevat uraputkeen puristumisen henkisesti ahdistavaksi. Joukkotyöttömyys taas synnyttää ristiriitaisia odotuksia tulevaisuudelta.

Suomessakin on puhuttu kauan siitä, miten ylioppilastutkinto ei enää takaa varmaa paikkaa yhteiskunnassa. Tämä epävarmuus kaivaa myös Ranskan kouluelämää. Niin Ranskassa kuin Englannissa opettajat kertovat oppilaiden heikentyneestä kyvystä keskittyneeseen työntekoon.

Koulujen kriisi heijastaa aikamme syviä, vaikeasti hahmottuvia epävarmuuksia.

[home] [archive] [focus]