YLE/Ajantasa, 28.9.2006

Thaimaan "todellinen ja epätodellinen" kaappaus

Hannu Reime

Ja sitten on vuorossa torstai-iltapäivän ulkomaankolumni. Hannu Reime pohdiskelee Thaimaan vallankaappausta viime viikolla.

Sotilasvallankaappaus tai valtionkaappaus, jos halutaan käyttää sananmukaisesti ranskasta käännettyä ilmausta, on käynyt harvinaiseksi tapahtumaksi uuden vuosisadan uutisissa. Takavuosina sotilaskaappauksia tehtiin tämän tästä, ja jotenkin ne tuntuivat liittyvän kylmään sotaan.

Kaappauksella saattoi olla dramaattisia, usein syvästi traagisia seurauksia kuten Chilessä syyskuun yhdentenätoista vuonna 1973 tai Indonesiassa tähän samaan vuodenaikaan 41 vuotta sitten. Molemmissa tapauksissa kaappausta seurasi laajamittainen verilöyly ja sen jälkeen vuosien, vuosikymmenienkin oikeistodiktatuuri.

Toisinaan kaappaus johti leirinvaihtoon kylmässä sodassa. Etiopiassa vuonna 1974 sotilaat muuttivat Yhdysvaltojen kanssa liittoutuneen maan Neuvostoliiton asiakasvaltioksi, joka yritti pukea ikivanhan imperiumin trooppisen kansandemokratian asuun siinä sanottavammin onnistumatta.

Tai saattoivat sotilaat myös olla hengeltään demokraatteja ja tehdä lopun merentakaisesta siirtomaaimperiumista ja samalla palauttaa poliittiset ja muut kansalaisoikeudet kuten tapahtui Portugalissa vähän yli kolmekymmentä vuotta sitten. Nuorten upseereitten vallanotto Lissabonin keväässä pani alulle sen, mitä kutsuttiin punaisten neilikoitten vallankumoukseksi. Se on viimeinen — ainakin toistaiseksi viimeinen — sotilaskaappaus Euroopassa.

Ei siis ole ihme, että Thaimaan vallankaappauksen syitä ja taustaa on ollut hieman vaikea ymmärtää. Bangkokiin avioitunut tanskalainen ystäväni kertoo viestissään, että kaappaus on ”sekä todellinen että epätodellinen”. Kaikki asiat ovat päällisin puolin ”(melkein) niin kuin ennenkin”, ja kuitenkin muutos on tapahtunut. Pääministeri Thaksin on poissa. Sotilaat ovat vallassa.

Valtionkaappauksiin liittyvät dramaattiset näkymät ja yksityiskohdat loistivat pääosin poissaolollaan. Vallan ottaneen sotilasjuntan tiedotteet luettiin siviiliasussa. Ulkomaisten televisioitten satelliittilähetykset katkaistiin hetkeksi kokonaan ja Thaimaata koskevien uutisten osalta ainakin vielä kaappausta seuranneena päivänä. Mutta muuten elämä tuntui jatkuvan kuten ennenkin.

Sotilasvallankaappaukset ovat kyllä kuuluneet Thaimaan uusimpaan poliittiseen historiaan keskeisenä osana. Niitä on tehty lähes parikymmentä sen jälkeen, kun Thaimaasta, silloisesta Siamista, tuli perustuslaillinen monarkia vuonna 1932.

Armeija ja kuningashuone ovat olleet ne pilarit, joihin valtio Thaimaassa on perinteellisesti nojannut. Puolueet ja parlamentarismi sekä nopeasti kasvanut moderni talous ovat hyvin uutta perua. Vanhan ja uuden ristiriidasta varmasti myös versoavat viime vuosien ongelmat, jotka ovat henkilöityneet syrjäytetyn pääministerin Thaksin Shinawatran henkilöön. Osa thaimaalaisista vihaa häntä syvästi, osa rakastaa.

Ulkovaltojen laimeat reaktiot Thaimaan kaappaukseen vahvistavat käsitystä siitä, että vallanoton syyt ovat puhtaasti sisäisiä eivätkä koske ulkopolitiikkaa. Aina ei ollut näin. Kansainvälisen politiikan hyökyaallot ovat monesti heilutelleet Thaimaata.  

Thaimaa on hyvin poikkeuksellinen maa ympäristössään Kaakkois-Aasiassa ja yleisemminkin. Se kuuluu niihin todella harvoihin Aasian ja Afrikan maihin, joita ei koskaan kolonisoitu, joista ei koskaan tullut Euroopan suurvaltojen siirtomaita.

Thaimaan pysyminen suurten siirtomaajärjestelmien ulkopuolella selittyy taitavalla ulkopolitiikalla, jossa maan hallitsija käytti hyväkseen brittien ja ranskalaisten keskinäistä kilpailua. Thaimaan itäpuolelle muodostui 1800-luvun lopulla Ranskan Indokiina, kun taas läntiseksi naapuriksi tuli brittiläiseen Intiaan kuulunut Burma. Kulttuuriltaan syvästi buddhalainen Siam on aina kuulunut samaan piiriin Burman, Laosin ja Kambodžan kanssa.

Toisessa maailmansodassa Thaimaa oli Japanin liittolainen. Siihen se pakotettiin Japanin tunkeuduttua maahan joulukuussa 1941 osana hyökkäystään Yhdysvaltoja ja brittiläistä maailmanvaltaa vastaan. Muodollista sodanjulistusta Yhdysvalloille Thaimaa ei kuitenkaan koskaan päässyt antamaan, sillä maan lähettiläs Washingtonissa asettui japanilaisvastaisten voimien puolelle.

Kylmässä sodassa Thaimaa liittoutui Yhdysvaltojen kanssa Kiinaa ja kommunisteja vastaan. Thaimaa oli perustamassa Kaakkois-Aasian sopimusjärjestöä SEATOa, jonka Yhdysvallat ajatteli NATOn vertaiseksi Kaukoidän sotilasliitoksi. Kuvaavaa kylmän sodan ajalle ja hengelle oli se, että merkittävin japanilaisvastainen thaipoliitikko Pridi Phanomyong, siviili, joutui hakemaan poliittista turvapaikkaa Kiinasta, kun taas japanilaisten kanssa liittoutunut marsalkka Phibun kaappasi vallan armeijalle ilman, että se olisi häirinnyt yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa.

Vietnamin sodan aikana Thaimaasta tuli Yhdysvaltojen tärkeä liittolainen, ja se lähetti myös sotilaita taistelemaan Etelä-Vietnamiin. Thaisotilaita tärkeämpää Washingtonille oli Yhdysvaltojen ilmavoimien käytössä ollut U Tapaon lentotukikohta, josta Vietnamia ja myöhemmin koko Indokiinaa pommitettiin.

Kommunistien voitto Indokiinassa vuonna 1975 sai hälytyskellot soimaan Thaimaan armeijassa. Yhdysvaltoja tukeneitten sotilaitten kannalta huolestuttavaa oli myös se, että opiskelijoihin nojannut kansanliike oli tuonut siviilit valtaan Thaimassa pari vuotta aikaisemmin.

Demokraattista vaihetta kesti silloin vain kolme vuotta. Syksyllä 1976 armeija kaappasi uudelleen vallan. Sotilashallitus käytti sen jälkeen taitavasti hyväkseen kommunististen naapureitten välistä riitaa Indokiinassa. Thaimaa liittoutui käytännössä Kambodžan punaisten khmerien ja heitä tukeneen Kiinan kanssa Vietnamia vastaan. Vietnamin syöstyä punakhmerit vallasta, nämä järjestäytyivät uudelleen Thaimaan puolella rajaa samalla, kun thaisotilaat takasivat sen, että huolto tälle Kambodžaa äärimmäisen raa'asti hallinneelle liikkeelle toimi moitteetta.

Siviilivaltaan Thaimaassa palattiin viime vuosikymmenen alussa, kun kansalaiset kadulla taas kerran pakottivat sotilaat palaamaan kasarmeihin. Ja nyt, syksyllä 2006, sotilaat siis taas ovat vallassa. Monesta aikaisemmasta kaappauksesta on nyt kuitenkin poikettu siinä, että verta ei ole vuodatettu. Sitä varmaan tanskalainen kirjeenvaihtokumppanini myös tarkoitti, kun hän totesi, että viime viikon sotilaskaappaus oli samaan aikaan todellinen ja epätodellinen.


Arkistosta löydät lisää Hannu Reimen juttuja

 

[home] [archive] [focus]