YLE/Ajantasa 7.9.2006

Muuttuva Aasia

Hannu Reime

Ja sitten on vuorossa torstai-iltapäivän ulkomaankolumni. EU:n ja Kaukoidän maitten muodostaman Asemin huippukokous pidetään sunnuntaina ja maanantaina Helsingissä. Hannu Reime pohtii viime vuosikymmenten suuria muutoksia Aasiassa. 

Euroopan Unionin ja Itä-Aasian maiden yhteisen foorumin Asemin huippukokous Helsingissä sattuu yksiin kahden vuosipäivän kanssa. Paitsi, että tulevana maanantaina muistellaan viiden vuoden takaisia syyskuun yhdennentoista terrori-iskuja Yhdysvalloissa, on lauantaina kulunut 30 vuotta Mao Zedongin kuolemasta.

Mao Zedong? Nimeen ei enää kovin usein törmää päivänpoliittisissa uutisissa. Ja kuitenkin hänen haamunsa kummittelee vielä siinäkin Kiinassa, jonka talous nykyisin kasvaa ennätyksellisin prosenttiluvuin, ja joka vetää puoleensa sijoituksia ulkomailta voimalla, jonka jopa pelätään horjuttavan läntisemmän kapitalismin yhteiskuntia.

Mao oli tärkein poliittinen hahmo — johtaja, jolla oli eniten valtaa — viime vuosisadan Kiinassa. Hän esiintyi kommunistina, häntä pidetään sellaisena, hän oli mukana perustamassa kommunistista puoluetta ja puna-armeijaa sekä antoi Kiinan Kansantasavallan perustamisjulistuksen lokakuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1949. Ja kuitenkin hänen vallankäyttönsä — mielivaltainen, usein laidasta laitaan heilahteleva despotia, hirmuvalta — oli läheistä sukua tavalle, jolla aikaisempien vuosisatojen keisarit hallitsivat Kiinaa. Mao Zedongin henkilössä itämainen despootti syrjäytti vallankumouksellisen diktaattorin vieläkin perusteellisemmin kuin Maon liittolaisessa ja ilmeisessä esikuvassa Josef Stalinissa.

Kolmessa vuosikymmenessä Kiina ja koko itäinen Aasia ovat muuttuneet valtavasti, ja muutokset ovat koskettaneet sekä politiikkaa että taloutta. Kylmän sodan kuumimmat rintamalinjat halkoivat aikoinaan juuri Kaukoitää. Korean niemimaa oli se paikka, jossa niin sanotun kommunismin ja Yhdysvaltojen johtaman ”lännen” vastakkainolo puhkesi avoimeksi sodaksi. Ja juuri Koreaa sama rintamalinja jakaa vieläkin.

Kun Mao kuoli, oli kulunut vasta runsas vuosi Yhdysvaltojen käymän Vietnamin sodan päättymisestä. Kylmä sota jatkui Kaukoidässä sen jälkeen vielä noin puolentoista vuosikymmenen ajan, mutta nyt vastakkain olivat ensi sijassa entiset liittolaiset Neuvostoliitto ja Kiina Yhdysvaltojen antaessa tukeaan näistä jälkimmäiselle, Kiinalle. Samoin tekivät myös Kaakkois-Aasian ei-kommunistiset maat, jotka Vietnamin sodan aikana olivat perustaneet yhteisen kommunismin vastaisen blokkinsa ASEANin. Kylmän sodan jälkinäytös Aasiassa päättyi vasta Neuvostoliiton hajoamiseen 1990-luvun alussa ja siihen, mitä kutsutaan kommunismin romahtamiseksi. 

ASEANiin ovat näitten tapahtumien jälkeen liittyneet myös kaikki Indokiinan maat, joista Vietnam ja Laos ovat edelleen kommunistipuolueen johtamia. Sovittamattomalta näyttänyt ideologinen kuilu ”kommunismin” ja ”vapaan markkinatalouden” välillä on osoittautunut paljon matalammaksi kuin väitettiin. Ja kuitenkin niitten välisen taistelun nimissä surmattiin miljoonia ihmisiä Korean ja Vietnamin taistelukentillä. 

Näillä havainnoilla voi olla merkitystä myös nykypäivän maailmaa arvioitaessa. Lännen ja poliittisen islamin välinen railo ei ehkä sittenkään ole niin ylittämätön kuin nykyisin ehkä luullaan ja väitetään. Osoittaahan sen jo se, että radikaalit islamistit kelpasivat mainiosti kylmän sodan liittolaisiksi Yhdysvalloille vaikkapa Afganistanissa.

Samasta asiasta löytyy muuten esimerkki myös Kaukoidästä. Indonesia on maailman suurin muslimimaa islamin uskoa tunnustavien määrällä mitattuna. Islamia ja ateistista kommunismia pidetään yhteen sovittamattomina. Ja kuitenkin Indonesiassa toimi itsenäisyyden ensi vuosikymmeninä maailman suurin ei-hallitseva kommunistinen puolue PKI, jonka joukkojärjestöihin kuului miljoonia ihmisiä. Puolue lakkautettiin 41 vuotta sitten sotilaskaappauksessa, joka kuului väkivaltaisimpiin vallanottoihin toisen maailmansodan jälkeen. Aktiivisimpia kommunistien ja sellaisiksi epäiltyjen vainoajia olivat islamilaiset nuoret. Tälle kaikelle Yhdysvallat antoi myötämielisen tukensa.  

Poliittis-ideologisia, ylätason muutoksia tärkeämpää Kaukoidässä saattaa loppujen lopuksi olla se, kuinka talous ja muu yhteiskunta tällä valtavalla alueella on tullut toisenlaiseksi siitä, mitä se oli 30-40 vuotta sitten. Suurimmat muutokset ovat tapahtuneet jättiläiskokoisella alueella Itä-Aasian rannikkoseudulla Koreasta Taiwanin saarelle ja Etelä-Kiinan mantereelle.

On mielenkiintoista, että nopeimmin teollistuneet ja nykyaikaistuneet maat Itä-Aasiassa ovat Etelä-Korea ja Taiwan, molemmat entisiä Japanin siirtomaita, ja molemmat valtioita, jotka ovat syntyneet kylmän sodan rintamalinjoista. Korean niemimaan poliittinen jako sekä Taiwanin ja manner-Kiinan välinen ongelma eivät ole estäneet huiman nopeaa taloudellista ja yhteiskunnallista kehitystä näissä maissa.

Molempiin maihin on samalla syntynyt vireä kansalaisyhteiskunta, johon Etelä-Koreassa kuuluu myös vahva, hyvin järjestäytynyt palkkatyöläisten ammattiyhdistysliike. Päinvastoin kuin monia muita maita Etelä-Koreaa ei ole teollistettu vain runsaan, halvan ja tottelevaisen työvoiman varassa. Sellaisella reseptillä ei Etelä-Korea ehkä olisi koskaan muuttunut sellaiseksi kehittyneeksi maaksi, joka se nykyisin on. 


Vieraile arkistossa: Hannu Reime, Aasia, Kansainvälinen politiikka

 

[home] [archive] [focus]