13.4.2010 **** Etusivulle

Afganistan ja Irak: "Demokratia vientituotteena"

Tapani Lausti

Journalismin olennainen tehtävä on tutkia asioiden ja tapahtumien taustoja. On yritettävä erottaa totuus propagandasta. Epäonnistumisiin törmää päivittäin. Suuri osa suomalaisestakin journalismista tuntuu suhtautuvan herkkäuskoisesti ilmiselviin vääristelyihin. Kaikki on miltä näyttää.

Suomen Kuvalehden pääkirjoituksessa todettiin hiljattain näin: "Presidentti Barack Obaman yllätysvierailu Afganistaniin Palmusunnuntaina vakuutti siitä, että hän jatkaa tarmokkaasti terrorismin ja huumeiden pesäkkeen muuttamista oikeusvaltioksi." ("Presidentin paluu", 1.4.2010) Suomalaisissa kommenteissa — niin poliitikkojen kuin toimittajien — puhutaan jatkuvasti "rauhanturvaamisesta", "ihmisoikeuksista" ja "kansanvallasta". Suomen on kuulemma kannettava oma vastuunsa kansainvälisen yhteisön "ihmisoikeusponnisteluissa". Olen aiemmin lainannut lapsenuskoisen ulkoministerimme Alexander Stubbin kommenttia: "Kansainvälisen yhteisön tavoitteena on luoda olosuhteet, joissa Afganistan pystyy edistämään kansalaistensa perusoikeuksia ja demokratiaa, vakauttamaan poliittisen järjestelmänsä ja kehittämään talouttaan." ("Suomen on tuettava Afganistania tiellä kohti rauhaa", Helsingin Sanomat, 12.8.2009)

Ulkoministeriössä ei taideta lukea tai ainakaan arvostaa aluetta hyvin tuntevien veteraanitoimittajien analyysejä. Eric Margolis tarkastelee Hamid Karzain riitaa Barack Obaman kanssa näin: "Sitten Karzai pudotti varsinaisen uutispommin vakuuttamalla, että Yhdysvallat miehittää Afganistania hallitakseen Kaspian alueen suuria energiavaroja, ei vastustaakseen olematonta al-Qaidaa tai Talibania. Karzai sanoi Talibanin 'vastustavan länsimaista miehitystä'." Margolis toteaa: "Tämän epämiellyttävän, joskin huvittavan, riidan takana ovat kasvavat erimielisyydet afgaanien ja Washingtonin välillä. 31 vuotta kestänyt konflikti on vaatinut liki kolme miljoonaa ihmishenkeä, ajanut miljoonia pakolaisiksi ja pitänyt yllä kammottavaa köyhyyttä. Afgaanit janoavat rauhaa." (US Puppet Cuts His Strings, Toronto Sun, 11.4. 2010)

Karzai on ollut pakotettu suhtautumaan epäillen Naton ensi kesäksi suunnittelemaan hyökkäykseen Kandaharin maakunnassa. Paikalliset heimojohtajat ovat tehneet Karzaille selväksi, että offensiivi ei toisi alueelle rauhaa vaan lisää kärsimystä. Siviiliuhrien määrä Afganistanissa on huimaava. Yhdysvaltalainen journalisti Dave Lindorff kirjoittaa: "Tilastot osoittavat, että niin Irakissa kuin Afganistanissa Yhdysvallat on rutiininomaisesti tappanut enemmän siviilejä kuin varsinaisia vihollistaistelijoita. Tämä todistaa kiistatta, mitä todella on tapahtumassa. Amerikka käy terrorisotaa Afganistanin kansaa vastaan." (The War on Afghan Civilians, CounterPunch, 17.3.2010)

Edellä mainitussa Suomen Kuvalehden pääkirjoituksessa on myös tällainen kommentti: "Uskoa demokratiaan vientituotteena on vahvistanut sekin, että Irakissa vaalit menivät olosuhteisiin nähden hyvin, vaikka täpärästi hävinnyt pääministeri vielä riitelee voittajaa vastaan." Jälleen kommentti on räikeässä ristiriidassa Irakin oloja hyvin tuntevien kommentaattoreiden analyysien kanssa. He toteavat länsivaltojen ylpeilevän vaaleilla, joiden odotetaan jotenkin lopettavan väkivaltaisuudet.

Maineikkaan brittiläisen toimittajan Robert Fiskin vaaleja koskenut artikkeli oli otsikoitu: "Jälleen kerran kansakunta kulkee tulen läpi antaakseen Lännelle sen 'demokratian'." Fisk kirjoittaa: "Kyllä, irakilaiset ovat rohkea kansa. Kuinka moni britti kävisi vaaliuurnilla kranaatinheitintulessa? Entäpä amerikkalaiset? Toki muslimit haluavat demokratiaa. On vain niin, että 'demokratia' ei näytä toimivan länsimaalaisten joukkojen miehittämissä maissa. Se ei toiminut Afganistanissa. Amerikkalaisten 'taistelujoukkojen' vetäminen Irakista ei poista sitä tosiasiaa, että amerikkalaisia joukkoja jää maahan suuria määriä." (Once again, a nation walks through fire to give the West its 'democracy', The Independent, 8.3.2010)

Irakista maanpakoon pakotettu kommentaattori Raed Jarrar kirjoittaa vaalien jälkeisestä tilanteesta näin: "Tilanne on nopeasti kääntymässä huonompaan suuntaan. Viime kuun vaalien jälkeen väkivaltaisuudet ovat saavuttaneet uuden huipun ja uhkaavaat maan turvallisuutta ja poliittista vakautta. Yksin tällä viikolla satoja irakilaisia on tapettu ja haavoitettu autopommein, murhin ja muissa aseellisissa hyökkäyksissä. Samalla Irakin poliittinen eliitti yrittää epätoivoisesti muodostaa uuden hallituksen. Yhdysvaltain sotakoneisto yrittää käyttää tilanteen heikentymistä tekosyynä vetäytymissuunnitelman viivyttämiseen tai peruuttamiseen, tai ainakin kytkeä suunnitelma taistelukenttien olosuhteisiin."

Jarrarin yhteenveto on karmiva: "Viimeksi kuluneen seitsemän vuoden aikana miljoona irakilaista on surmattu ja miljoonat ovat vammautuneet ja joutuneet pakoon kodeistaan. Maan infrastruktuuri on tuhottu ja Irakin kansalaisyhteiskuntaa on pahasti vaurioitettu." (Iraq: Seven Years of Occupation, CommonDreams.org, 10.4. 2010)

Irakin ja Afganistanin hirvittävät murhenäytelmät eivät kuitenkaan näytä horjuttavan mukavasti elävien kommentaattoreiden uskoa "demokratiaan vientituotteena".



Vieraile arkistossa: Afganistan ja Pakistan, Irak, Yhdysvaltain politiikka, Nato, Robert Fisk, Phyllis Bennis, Noam Chomsky, Tariq Ali, Hannu Reime

[home] [archive] [focus]