18.9.2009 ***** Etusivulle

Afganistan: Propagandaa ja lapsenuskoa

Tapani Lausti

"Ulkopuolisella täytyy olla vastasyntyneen lapsen luottavaisuus, jos haluaa uskoa Hamid Karzain voittavan vaalit rehellisesti. Hänen korruptoitunut hallintonsa ei ole saanut maata otteeseensa." Näin Olli Kivinen Helsingin Sanomissa ("Afganistanin asetelmat elävät", 15.9.2009).

Kivisen rooli Atlanttisen yhteisön ihannoijana ei ole viime vuosina ollut helppo. Irakin ja Afganistanin veriset mielettömyydet ovat herättäneet epäilyksiä monissa lapsenuskoisissa, jotka ovat pitäneet Yhdysvaltoja demokratian tiennäyttäjänä. Lapsenusko ei ole kuitenkaan kaikkia jättänyt. Vielä on suomalaisia journalisteja, jotka uskovat amerikkalaisten joukkojen olevan Irakissa "oloja rauhoittamassa" ja Afganistanissa demokraattista järjestelmää rakentamassa sekä naisten asemaa parantamassa.

Kivinen kirjoittaa: "Sota alkoi kahdeksan vuotta sitten talebanien, heidän suojeluksessaan toimivien terroristien ja huumeiden vastaisena taisteluna. Tarkoituksena oli nostaa Afganistan toimivaksi valtioksi yhteistyössä maan asukkaiden kanssa."

Tällainen kritiikittömyys on yleistä Suomen joukkotiedotusvälineissä, poliitikoista puhumattakaan. Näin reipas ulkoministerimme Alexander Stubb: "Kansainvälisen yhteisön tavoitteena on luoda olosuhteet, joissa Afganistan pystyy edistämään kansalaistensa perusoikeuksia ja demokratiaa, vakauttamaan poliittisen järjestelmänsä ja kehittämään talouttaan." ("Suomen on tuettava Afganistania tiellä kohti rauhaa", Helsingin Sanomat, 12.8.2009)

Suomen atlantistit eivät osaa kuvitellakaan, että Yhdysvallat on häikäilemätön suurvalta, jonka etujen mukaista on alistaa muu maailma — erityisesti strategisesti tärkeät alueet — komentoonsa keinoilla millä hyvänsä. Tottakai omaneduntavoittelua aina kaunistellaan puheilla demokratiasta ja ihmisoikeuksista. Entä huumeiden vastainen taistelu? Vuonna 2001 opiumin viljely Afganistanissa ja sen vienti olivat liki olemattomia. Nyt määrät ovat ennätyslukemissa. (Ks. Rick Rozoff: Expanding the Afghan War: The West's insatiable appetite for Global Military Domination, Media Monitors Network, 13.9.2009)

Yhdysvaltain ja Naton sodankäynti Afganistanissa on siis täysin epäonnistunut, jos lapsenuskoisesti pidetään kiinni Washingtonin teeskennellyistä motiiveista. Todellinen syy Afganistanin sotaan onkin geopoliittinen ja sotilasstrateginen. Kanadalainen veteraanitoimittaja Eric Margolis sanoo, että sodassa ei ole kysymys demokratiasta, naisten oikeuksista, opetuslaitoksen kehittämisestä tai uudenlaisen kansakunnan rakentamisesta. Kyse on öljyputkireiteistä ja pyrkimyksistä pitää Kaspian alueen valtavat energiavarat läntisessä hallinnassa. (Quittin' time in Afghanistan, Toronto Sun, 23.8.2009)

Amerikkalaiset poliitikot ja kenraalit ovat viime viikkoina pitäneet toinen toistaan sekavampia lehdistötilaisuuksia, joista ei hahmotu minkäänlaista selkeää kuvaa siitä, mistä Afganistanissa on kysymys. Selitys tähän epämääräisyyteen on yksinkertainen. Taustalla on eduntavoittelua, josta ei voi puhua ääneen. Alueen geostrategisiin asetelmiin perusteellisesti perehtynyt Pepe Escobar sanoo taustalla olevan vanhan TAPI-haaveen eli Turkmenistan/Afganistan/Pakistan/Intian kaasuputken. TAPIn rakentaminen on tarkoitus aloittaa ensi vuonna Aasian kehityspankin rahoituksella. Washingtonin motiiveja vahvistaa myös se, että amerikkalaisia ja muita Nato-joukkoja saatetaan pitää lähellä Kiinan ja Venäjän rajoja. (The Afghan pipe dream, Asia Times, 20.8.2009; ks. myös John Foster: Afghanistan and the new great game, Toronto Star, 12.8.2009)

Afganistanilaisten hyvinvointi ja ihmisoikeudet eivät näissä laskelmissa paljoa paina, kuten silmittömät ilmapommitukset osoittavat. Washingtonin ja Naton propagandan uskominen edellyttää todella lapsenuskoa. Suomalaiset poliitikot eivät ymmärrä, mihin painajaiseen meidänkin maamme on vedetty mukaan. Tiedotusvälineet ovat myös tuudittaneet suuren osan kansalaisista kuvitelmiin "kriisinhallinnasta".

Lue myös:

Vieraile arkistossa: Afganistan ja Pakistan, Yhdysvaltain politiikka, Kansainvälinen politiikka, Tariq Ali, Hannu Reime

[home] [archive] [focus]