7.3.2014 **** Etusivulle

George Monbiot kirjoitti mielenkiintoisen artikkelin autokulttuurin harhoista: Our roads are choked. We're on the verge of carmageddon. Sen innoittamana julkaisen uudelleen tämän taannoisen artikkelini. Aiheeseen liittyy myös tämä englanninkielinen kirja-arvioni: The coming demise of car culture.

Autokulttuurin sietämätön sitkeys

Tapani Lausti

Hiljattain lukemassani autokouluja koskevassa artikkelissa ihannoitiin autoilun suomalaisille nuorille antamaa "vapautta". Tämä kuvastaa autokulttuurin sokeata palvontaa. Sitä näkee kaikkialla. Talouden ajautuessa vaikeuksiin valitetaan autokaupan hidastumista. Täällä Espanjassa iloittiin hiljattain autokaupan elpymisestä ja sitä pidettiin osoituksena koko talouden kääntymisestä nousuun. Vaikka liikennekuolemien väheneminen on ollut täällä "ilon" aihe, luvut ovat edelleen suuria. Tilastoilla riemuitseminen ei ole mikään lohtu sadoille uhreille ja heidän omaisilleen. Vuonna 2013 autoliikenne vaati Espanjassa hieman yli tuhat kuolonuhria.

Ilmaston muutos ei sekään juuri pääse tähän keskusteluun, vaikka liikenteen osuus kasvihuonepäästöissä on huomattava. Autokulttuurin kritiikitön hyväksyminen istuu niin syvällä ihmisten mielissä, että on harvinaista nähdä juuri missään kriittisiä kommentteja. Tällainen ihme tapahtui hiljattain irlantilaisen The Irish Times -lehden yleisönosastossa. (Enslaved to the cult of the car? 4.3.2014)

Otsikolla "Autokultin orjuuttamat?" lukija Gregory Rosenstock reagoi tunnetun kolumnistin Fintan O'Toolen kommenttiin, jossa tämä tunnusti, ettei häpeäkseen osaa ajaa autoa. Rosenstock kysyi, miten niin "häpeäkseen"? Hänen mielestään "O'Toolen tulisi olla ylpeä siitä, että hän on (siis tosin tahtomattaan) koko elämänsä ajan edistänyt kestävää tulevaisuutta, josta hänen lapsenlapsensa voivat nauttia."

Rosenstock käytti tilaisuutta hyväkseen muistuttaakseen arvostettua kolumnistia siitä, miten vääjäämättömästi autot, autoteollisuus ja muu alaan liittyvä teollisuus tuhoavat planeettaamme.

Rosenstock huomautti, että iso maastoauto saattaa painaa jopa kolme tonnia. Auton käyttämästä energiasta 99 prosenttia menee sen liikkeellä pitämiseen. Vain yksi prosentti menee autossa olevan ihmisen liikuttamiseen. Hän jatkoi: "Ei tarvita kovin paljon mielikuvitusta hahmottamaan maailmaa, missä ihmiset käyttävät pitkälle kehitettyjä julkisen liikenteen järjestelmiä ja reittejä, jotka kunnioittavat luontoa ja ympäristöä. Silloin ymmärrämme miten vastuutonta on jatkuvasti laajentaa autoteiden verkostoja, joissa kuhisee miljardeja aggressiivisesti käyttäytyviä, hengenvaarallisia ajoneuvoja. Ne aiheuttavat kuolemaa, vammautumista ja tuhoa kuvitellun vapauden ja itsenäisyyden tunteen nimissä."

Rosenstockin mielestä totuus on, etä ihmiset ovat autojensa orjia. Autokulttuuriin liittyvä sosiaalinen ehdollistaminen syventää siihen liittyvää joukkohypnoosia. Autot rohkaisevat epäsosiaalista käyttäytymistä ja ehdyttävät luonnonvarojamme sekä tuhoavat saasteillaan kaupunkejamme ja maaseutuamme.

Lopulta Rosenstock kysyi: "Onko maassamme kolumnistia, jolla olisi viimein rohkeutta käsitellä tätä vuosisadan kestänyttä kauhutarinaa?"

Autokulttuurin tulevaisuus saattaa tosin pian joutua uhanalaiseksi. Kingsley Dennis ja John Urry ovat analysoineet kirjassaan The coming demise of car culture autokulttuurin lähestyvää alamäkeä. Autoilijat ajattelevat harvoin suurta osuuttaan maailman hiilidioksidipäästöissä. Autoliikenne lisää planeettamme kasvavia kasvihuonepäästöjä niin suuressa määrin, että tämän kehityksen jatkuminen voimistaa dramaattisesti ilmastonmuutosta. Lähivuosina öljyn hinta noussee myös siinä määrin, että asiaa on piakkoin lähestyttävä autoilijan varallisuuden näkökulmasta.

Johtavien teollisuusvaltioiden poliitikot uskottelevat "vievänsä demokratiaa" maailman muihin maihin ja "puolustavansa ihmisoikeuksia". Ei ole kuitenkaan sattumaa, että Afganistanin ja Irakin sotia on käyty maailman tärkeimmillä energialähteillä ja -reiteillä. Energiasodat ovat jo aikamme todellisuutta.

Toistaiseksi filosofit ihmettelevät Dennisin ja Urryn mukaan sitä helppoutta, jolla yhteiskunnat hyväksyvät liikenteen vaatimat päivittäiset kuolonuhrit. Liikenne vaatii kuitenkin paljon enemmän uhreja kuin uutisotsikoissa jatkuvasti esiintyvät terrori-iskut.

 

Arkisto: Ympäristö

 

[home] [archive] [focus]